Puistojatkot
Puistojatkot

Tasa-arvotyö kuuluu myös ja varsinkin valkoiselle perusheterolle

Järjestän työryhmäni kanssa Kouvolaan kaupungin ensimmäistä pride-tapahtumaa. Iloksemme ajatus on saanut pääsääntöisesti positiivisen, jopa innostuneen vastaanoton: monet yritykset ovat halunneet lähteä mukaan tapahtumaviikkoon ja kaupungin edustajat ovat olleet erittäin avuliaita. Toki soraääniäkin on kuulunut, vaikkei mitenkään mittavasti. Eräs eilen kulkuetapahtuman FB-seinälle tullut kommentti jäi kuitenkin mietityttämään.

Kommentin retoriikka kuuluu, että ”te” (tässä tapauksessa oletan sen tarkoittavan seksuaaliselta suuntautumiseltaan muita kuin heteroita) saisitte elää rauhassa, jos ette kuuluttaisi seksioikkujanne. Pride-kulkueita ei siis tulisi järjestää, koska ”Ei suurinta osaa suomen kansasta kiinnosta teijän touhu!!”

Mutta kun pitäisi kiinnostaa. Ei meidän tai kenenkään yksityinen seksielämä mutta yhtäläiset ihmisoikeudet, eli touhumme, kylläkin.

En yleensä korosta omaa heterouttani tällaisessa kontekstissa, koska en ole enää lapsi 90-luvun Kouvolassa, jossa homo oli haukkumasana. Minua ei haittaa tulla kategorisoiduksi homoseksuaaliksi tai ylipäätään mihinkään seksuaalivähemmistöön (en tarkalleen tiedä, mihin kaikkiin ryhmiin kommentin ”teillä” viitattiin, mutta koska aihe liitettiin seksiin, oletan siinä puhutun nimenomaan seksuaalisesta suuntauksesta), koska sillä ei yksinkertaisesti ole mitään väliä eikä toinen ole toista huonompi.

Syy, miksi kirjoitan aiheesta, on kuitenkin jako ”meihin” ja ”teihin”; kommentoijan oletus, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhtäläisiä ihmisoikeuksia peräänkuuluttavan kulttuuritapahtuman järjestäjät kuuluisivat automaattisesti itse näihin ryhmiin. Ajatus siitä, että aihe koskettaa myös syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa luontevasti indentifioituvaa perusheteroa on ilmeisesti vieras. Eikä se saisi olla.

Minä valkoisena hetero- ja CIS-naisena olen monella mittarilla erittäin etuoikeutettu. Se tarkoittaa, että minun on helppoa (ja mielestäni myös velvollisuus) ajaa samoja oikeuksia ja kohtelua myös itseäni vähemmän etuoikeutettuihin ryhmiin kuuluville.

Pride ei ole minun juhlani, mutta minä voin olla mahdollistamassa sitä. Tasa-arvo- ja ihmisoikeustyö kuuluu kaikille, ei vain niiden vähemmistöjen edustajille, joiden oikeuksia esimerkiksi pride peräänkuuluttaa ja juhlistaa.

Kommentit (1)

  1. Mika Satta

    Minusta olla osana enemmistöä ei ole mikään etu-oikeus, ja Pride-marssi on samassa kategoriassa, kuin White Pride-marssi, siis se mikä olet on tärkeämpää, kuin kuka olet.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *