Valkoisen miehen oikeus ja yli tulviva tasa-arvo
Ilta-Sanomat uutisoi eilen Helsingin Sanomien pienemmästä uutisesta, jossa kerrottiin päätöksestä jakaa jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle Chimamanda Ngozi Adichienin kirjoittama Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä -teos. Ei-niin-yllättävästi IS:n uutisen kommenttikenttä täyttyi vihaisista viesteistä, joissa kysyttiin muun muassa, mikseivät pojat saa kirjaa.
Ensinnäkin, ei hätää: kirja jaetaan kyllä jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle sukupuolesta riippumatta. Feministinen teos ei myöskään kerro naisista vaan nostaa esille tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja rodullistetun kirjoittajan kokemuksia tasa-arvoisuudesta. Silti kommentoijien suurin huolenaihe tuntui olevan, että kirjaa jakamalla sorretaan poikien oikeuksia, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.
Kun julkaisin pari päivää sitten Natsien vastustamisen imagohaitat-nimisen postauksen, kommenttikenttääni hakeutui miesoletettuja jurnuttamaan mielipiteenvapaudesta. Samalla mielipiteenvapaudella perustellaan järestään kaikkia ihmisoikeusloukkauksia: esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, naisten, muslimien ja maahanmuuttajien syrjintää.
Ihmisoikeudet eivät ole mikään mielipideasia, vaikka ne itsensä muiden yläpuolelle nostaneestta tai valtansa puolesta pelkäävän valkoisen miehen mielestä saattaisivat siltä tuntuakin.
Kyllä. Jokaisella on sanan- ja mielipiteenvapaus siihen pisteeseen, kun niiden toteuttaminen ei vahingoita muita. Syrjivä toiminta kuitenkin vahingoittaa kohdettaan vähintään henkisesti ja toisinaan fyysisestikin. Syrjintää harjoittavan, etuoikeutetussa asemassa olevan yksilön mielipiteenvapauden käytännön toteuttaminen ei voi mennä syrjityn vähemmistön edustajan kärsimyksen edelle. Muiden sortaminen ei ole kenenkään oikeus, ja juuri tätä ongelmaa feminismi pyrkii kitkemään.
Ympäri sosiaalista mediaa näkee kommentteja, joissa väitetään tasa-arvon menneen liian pitkälle. Näin sanoessaan kommentoija tarkoittaa, että joku alisteinen vähemmistö on saavuttamassa samoja oikeuksia, jotka kommentin esittäjällä on ollut syntyjään. Se ei ole pitkälle saati yli menemistä, vaan asteittaista tasa-arvon saavuttamista. Jokaisen kuuluukin saavuttaa ne samat oikeudet, eikä se ole valkoiselta heteromieheltä mitenkään pois. Paitsi tietysti niistä opituista, perusteettomista valtarakenteista, jotka kuuluukin romuttaa.
Tasa-arvo ei ole mennyt liian pitkälle, mutta feminismi on. Feministejä ehkä kiinnostaa armeijan lakkauttaminen tai jopa armeijan tasa-arvoittaminen, mutta ei sen eteen kukaan feministi mitään puuhastele. Tai isien oikeuksista lapsiinsa. Rintasyöpää tuetaan isolla rahalla ja vähän väliä on jotain tissiviikkoja ja muita tämmöstä. Puhutaanko kivessyövästä? Ei juuri. Miesten masennus ja itsemurhat jne…
Näitä epäkohtia kyllä löytyy ja tasa-arvon edistämisessä on vielä matkaa. Minusta meidän miesten, poikien ja heteroiden avuksi pitäisi myös tehdä joskus jotain jos kyse on oikeasti tasa-arvosta. Olen vakavasti tätä mieltä ja myös, että maailma olisi parempi paikka jo heti jos feministit ja mra-tyypit pystyisivät käymään keskustelua.
Kerro sitten ihmeessä, mitä miesten, poikien ja heteroiden avuksi ei jo tehdä?
Kerro itse mitä tehdään. Tunnustetaanko tai edes tunnistetaanko miesten tasa-arvo-ongelmia jossain?
Esimerkiksi aletaan tunnistaa omat etuoikeutemme vähemmistöihin verrattuna (ihan sukupuolesta riippumatta), kohdella toisia kunnioittavasti keskustelussa, lakataan sukupuolittamasta, ahdistelemasta, syrjimästä, pahoinpitelemästä… Ei mennä mukaan sortoon ja otetaan valtarakenteet esiin niin kauan, että niiden olemassaolo on pakko tunnustaa. Omaa käytöstään voi jokainen muuttaa.
Selkeästi näitä “miesten tasa-arvo-ongelmia” tunnustetaan laajaltikin, päätellen tästäkin kommentointiketjusta. Tasa-arvoon kuuluu toki ihan jokaisen sukupuolen yhtäläinen oikeus olla olemassa ja hyväksytty. Tekstini kuitenkin puhui valkoisten miesten “entäs meidän oikeudet”-kommentoinnista, joka vyöryy aina päälle, jos yrittää puhua kenenkään muun oikeuksista. Selkeästi meidänkään kulttuurissamme ei oteta tosissaan toiseen enemmistösukupuoleen kohdistuvaa vähättelyä ja seksismiä. Sen sijaan, että siitä haluttaisiin keskustella, tulee kymmeniä “mutta entäs miehet”-kommentteja, jotka jälleen jyräävät alleen kaiken muun keskustelun. “Tasa-arvoanne” siis pidetään hyvinkin äänekkäästi esillä – siitähän koko postauksenikin kertoi.
Miesten tasa-arvosta keskustelu on vain tällaisilla palstoilla huutelua, koska feministit eivät lähde väittelyyn, jossa heillä on vain hävittävää. Yhtään miesten tasa-arvo-ongelmien asiantuntijaakaan ei ole virka asemassa, joten laita, Hanna lisää noita provojas tulemaan niin saadaan edes, joku tilaisuus kommentoida.
Itse asiassa näistä mainitsemistasi aiheista puhutaan tasa-arvokeskusteluissa paljonkin, kannattaa siis ehkä ennemmin yrittää itse osallistua siihen keskusteluun kuin päättää etukäteen, ettei toinen osapuoli ole halukas keskustelemaan. Mainitsemasi asiat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin moni muukin feministien esille tuoma asia ja tähtäävät toki tasa-arvoon siinä missä muutkin feministien pyrkimykset. Mitä sinä olet tehnyt niitä edistääksesi?
Kannattaa varmaan ensimmäisenä luopua tuosta ajatuksesta, että jos naisten asemaa parannetaan, se olisi automaattisesti pois siitä, mitä miesten asemalle tehdään. Itse puhuisin mieluummin ihmisten mielenterveysongelmista ja itsemurhista (joista kyllä puhutaan paljon varsinkin nuorten, aivan erityisesti vähemmistöihin kuuluvien nuorten yhteydessä) kuin loisin siihen tuollaisen väkinäisen miehet vastaan naiset -ajatuksen.
Juuri päättynyt, vuosittainen Movember-kampanjahan esimerkiksi keskittyi nimenomaan peniksellisten syöpiin: “Suomessa Movember-kampanjan toteuttaa Syöpäsäätiö. Suomen Movember-kampanja keskittyy eturauhas- ja kivessyöpään ja vuonna 2016 erityisesti eturauhassyöpäpotilaiden elämänlaatuun kohdistuvaan tutkimukseen.”
Siinä olemme yhtä mieltä, että tasa-arvon edistämiseen on vielä matkaa.
Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna naisten asema Suomessa on tällä hetkellä mielestäni merkittävästi parempi kuin miesten. Naiset saavat yhteiskunnassamme myös merkittävästi enemmän hyötyjä kuin miehet.
Tätä tukee elinajanodotteet, koulumenestys (naisopettajien ja -kasvattajien valtava enemmistö, sukupuolten koulumenestyksen eroja voisi selittää tiedostamaton sukupuolisyrjintä), itsetuhoisuuteen johtavat mielenterveysongelmat, asevelvollisuuden törkeä epätasa-arvo, pätevyydestä riippumattomat mutta mahdollisesti väistämättömät naiskiintiöt niin julkisissa kuin yksityisissä yrityksissä, huoltajuus”kiistat”, julkisen terveydenhuollon käyttöjakauma sukupuolittain, kaikki ihmisiin kohdistuva väkivalta, kulttuurimme tuottamat kirjoitetut tai kirjoittamattomat etikettisäännöt (käytöstavat, evakuointisuunnitelmat tms. jossa nainen on aina ollut ensin). Ai niin, ja suoritusperusteisesti naisen euro on yksi euroa.
Kuten mainitsit, kaikki miehet vs naiset -ajattelu on väkinäistä. Lisäksi se on ennekaikkea ihan helvetin typerää ajanhaaskausta.
Tässä muuten vielä vähän näkökulmaa esille nostamaasi aiheeseen isien oikeuksista lapsiinsa: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002900359.html
Feministejä kyllä kiinnostaa nuo mainitsemasi asiat, mutta ei ole naisten tehtävä huolehtia ensisijaisesti miesten ongelmista. Naiset taistelevat omat taistelunsa ja miehet tukevat heitä niissä. Vastavuoroisesti miesten tulee (feminismin ja tasa-arvoisuuden nimissä) myös taistella omat taistelunsa. Ei voida odottaa naisten pistävän tässä(kin) asiassa miesten tarpeita omiensa edelle.
Eli miesten tulee tukea naisia heidän kamppailussaan omista oikeuksistaan mutta toisinpäin ei niinkään?
Tässä taas sitä “tasa-arvoa”.
Muotoilin ehkä sanani huonosti. Myös naisten tulee ehdottomasti tukea miehiä taistelussaan, mutta mielestäni naisten ei voi odottaa olevan tässä taistelussa eturintamalla. Aivan kuin en oleta miestenkään ensisijaisesti taistelevan naisten oikeuksien puolesta, ei mielestäni voi vaatia naisten ensisijaisesti ajavan miesten oikeuksia. Aika monet miehet tuntuvat hyljeksivän feminismiä siksi, että feministit eivät ensimmäisenä ota esiin miesten kokemaa syrjintää, mikä on kummallista.
Mita oikeuksia minulla, valkoisella suomalaisella miehella, on enemman, kuin naisilla tai vahemmistossa olevalla. Ei se, etta on vahemmiston jasen, tarkoita automaattisesti syrjintaa, se etta jotkut sita tekevat, ei tarkoita sita, etta se olisi yleisesti hyvaksyttya.
Miten sina suhtaudut sellaiseen ihmiseen, joka kunnioittaa Hitleria?
Minä uskaltaisin väittää, ettei sinua valkoisena miehenä jätetä esimerkiksi nimesi takia kutsumatta työhaastatteluun tai ihonvärisi takia palkkaamatta eikä sinun sanomisiasi jatkuvasti vähätellä, koska sinulla (oletettavasti) on penis. Et tiedosta näitä rakenteita, koska et joudu niiden kanssa jatkuvasti kasvotusten. Sinun silmissäsi siis varmasti näyttääkin siltä, ettei avointa syrjintää ole. Koko maailman vääryydet eivät tietenkään ole yksilön vika tai olemassa oleva syrjintä välttämättä juuri sinun harjoittamaasi, mutta nämä rakenteet eivät muutu, ellemme me ala tiedostaa omia etuoikeuksiamme. Hitler-kysymyksen mihinkään liittymistä en ymmärrä.
Et ehkä edes usko, kuinka paljon naiset saavat kuulla kommentteja ulkonäöstään, seksistisiä ehdotuksia ja vähättelyä, mutta sellainen hyväksytään pelottavan yleisesti – eivätkä naiset edes ole mikään vähemmistö. Kuinka usein sinua työpaikallasi tai muissa sosiaalisissa tilanteissa vaiennetaan, puristellaan tai vaikka kommentoidaan valitsemiasi vaatteita? Ei sinulla siis välttämättä ole muita enempää mitään lakiin kirjattuja oikeuksia, mutta rakenteellisia, sosiaalisia etuoikeuksia kyllä.
Kaikki on yksilöllistä. Ei ole olemassa mitään etuoikeutettua sukupuolta. Se kaikki on laiskaa yleistävää ajattelua. Jokaisella on omat henk. koht. ongelmansa, heikkoutensa ja epävarmuutensa ihan sama mikä se sukupuoli sattuu olemaan. Jonkin sortin struktuurin hakeminen on aika höpöhöpöä, kun kyse on paljon monipuolisemmista ja syvällisemmistä asioista, kun sukupuolen muka mahdollistamista eduista.
“Kuinka usein sinua työpaikallasi tai muissa sosiaalisissa tilanteissa vaiennetaan, puristellaan tai vaikka kommentoidaan valitsemiasi vaatteita?”
Olen naisvaltaisessa työpaikassa.
Kyllä miehenä minua kommetoidaan; pukeutumista, ulkonäköä vihjailevasti, vitsaillaan seksistisesti, pojitellaan (olen yli 50 v) ja niin edelleen.
Sinä et ehkä tiedosta näitä rakenteita, koska et joudu niiden kanssa jatkuvasti kasvotusten.
Se on kyllä kurja kuulla, toki samat ilmiöt myös sinun kohtaaminasi ovat inhottavia ja väärin. Tämäkin on tosiaan hyvä tuoda esiin, niin tiedostaminen puolin ja toisin paranee. En siis missään tapauksessa ole sitä mieltä, että seksuaalinen ahdistelu tai vähättely olisivat yhtään enemmän ok naisoletettujen toteuttamana. Voi toki olla, että se on paljon luultua yleisempääkin, mutta siitä vain kuulee harvemmin.