Sanan voimalla
Sanan voimalla

Anna-Leena Härkönen: Herkkänahkaiset

Ennen luulin, että minussa on joku vika. Tai siis onhan minussa montakin, mutta ennen luulin, että minussa on vikaa jotenkin erityisen paljon. Mutta ei! Olen psykologisten testien mukaan ainoastaan erityisherkkä.

Anna-Leena Härkönen
Anna-Leena Härkönen

Tällaisesta luonteenpiirteestä, mikäli sitä voi siksi kutsua, on alettu puhua enemmän vasta viime aikoina. Monet julkisuuden henkilötkin ovat tulleet kaapista ulos.
Ennen kuin diagnosoin ilahtuneena itseni erityisherkäksi, minulla oli ikävä tapa nimittää itseäni hermoheikoksi.
En kestä kovia ääniä enkä viihdy kirkkaissa valoissa. Suuret väkijoukot ja liian pitkät ja aktiiviset sosiaaliset tilanteet uuvuttavat minut täysin. Tarvitsen joka päivä tunnin pari yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, tai muuten en selviä iltaan asti.

Parasta olisi, jos voisi silloin nukkua, mutta aina se ei ole mahdollista. Esimerkiksi työmatkoilla tai ryhmätapahtumissa minun täytyy vetäytyä vaikka kahvilaan yksin keräämään voimia.
Enkä minä ole ollut ainoa itseni nimittelijä, kyllä sitä naljailua on kuultu muiltakin.
– Ai, hän vetäytyy taas päiväunille!
– Miten nuori ihminen voi väsyä niin vähästä?
– Miten sä oot voinut kasvaa suurperheessä kun sä et kestä yhtään meteliä? (Ehkä juuri sen takia en kestä.)
– Mikä sua nyt taas ahdistaa, eihän tässä oo mittää hättää!

Ja niin edelleen. Toiset ovat kovapintaisempia kuin toiset. Tietenkään kaikki eivät voi ymmärtää tällaista vavahtelua, mutta minusta pitäisi ainakin pyrkiä siihen. Ja on hyvä, että tiedostaa, mikä itselle on liikaa.
En voi käydä katsomassa liian väkivaltaisia elokuvia tai teatteriesityksiä. Ne tulevat uniin ja pilaavat mielialan pitkäksi aikaa. En voisi kuvitella enää ikinä meneväni rock-konserttiin.
Kauppojen jouluruuhkat vältän pysymällä kotona. Jos joku puhuu minulle tylysti tai viileästi, alan heti vainoharhaisena miettiä, olenko loukannut häntä.
Otan liian usein vastuun erilaisten tilanteitten ilmapiiristä. Ja jos elää jatkuvasti tuntosarvet koholla, alkaahan se uuvuttaa.

Ymmärrän, että sana ”erityisherkkyys” saattaa ärsyttää ja tuntua hörhöltä hienostelulta. Sanasta tulee ehkä sellainen olo, että erityisherkkä kuvittelee olevansa jotenkin parempi kuin muut.
Ja aivan varmasti joku kohta julistaa: ”Ei ennenkään ollu mitään erityisherkkyyksiä ja silti vaan pärjättiin kun oli pakko!”
Pärjättiinkö? Erityisherkkiä on ollut aina. Sodan jälkeen mielisairaalat täyttyivät henkisesti hajonneista miehistä, ja kodeissa perhe sai pelätä, milloin isällä taas naksahtaa päässä, kun tulee joku traumaattinen tilanne mieleen.
Kyllähän sodassa murtuivat kovapintaisemmatkin. Jos ei ollut erityisherkkä rintamalle mennessä, palatessa oli. Meidän sukupolvemme, ja varsinkin naiset, voivat vaalia erityisherkkyyttään vapaammin kuin nuo miehet koskaan.
Niitten, joita taas yksi uusi taudinkuva ärsyttää, kannattaisi muistaa, ettei erityisherkkyys ole asennekysymys. Se ei lähde lenkkeilemällä tai saunomalla. Eikä erityisherkkä vaadi erityiskohtelua. Hän vain toivoo saavansa olla sellainen kuin on, ilman mollaamista ja taivastelua.

Minulle kerrottiin, että nykyään on olemassa jopa erityisherkkien tukiryhmiä. Tulee mieleen joukko ihmisiä, jotka istuvat tulpat korvissa hämärässä huoneessa ja pitävät toisiaan käsistä kiinni.

Kommentit (38)

  1. Kalat69

    Tunnistan itseni erityisherkäksi. Olen sen aina jollain tasolla tiennyt. Nyt sille on sitten saatu nimikin, ja hyvä niin! Olkoon muoti-ilmiö tai ei, mutta minulta ette vie tätä identiteettiini vahvasti kuuluvaa osaa. Erityisherkkyys kertoo hyvin paljon minusta, tavastani suhtautua asioihin ja nähdä maailma. Ikääkin on sen verran jo kertynyt, etten enää häpeä itseäni tai tätäkään ominaispiirrettä. Minulle on ihan sama, uskooko joku ei-herkkä tähän vai ei. Minä tiedän, että olen löytänyt jotakin arvokasta, joka kertoo hyvin perustavalla tavalla minusta itsestäni ja kaltaisistani ihmisistä. Väitän jopa tunnistavani toisen erityisherkän hyvin suurella todennäköisyydellä, vaikka meitä toki monenlaisia onkin.

  2. Kyle Folz

    I do consider all the ideas you have presented for your post. They are really convincing and will definitely work. Nonetheless, the posts are very quick for beginners. May you please extend them a little from subsequent time? Thanks for the post.

  3. source

    Awesome issues here. I’m very glad to peer your article.

    Thanks so much and I’m having a look forward to touch you.
    Will you please drop me a mail?

  4. free

    I enjoy looking through an article that can make men and women think.

    Also, thank you for allowing for me to comment!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *