Pääkirjoitus: Aktiivimallin sijaan kysymys kuuluu: mistä työtä ja työntekijöitä?
Työ on ainut ilomme, laiskuus intohimomme. Lapsuudessa opittu hokema nousi mieleen, kun seurasin hallituksen aktiivimallin nostattamaa keskustelumyrskyä. Meteli on kauhea ja rintamalinjat vedetty, vaikka itse asiat ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.
Aktiivimallissa on valuvikoja. Perustuslakivaliokunta huomautti, etteivät työttömän mahdollisuudet aktiivisuuden osoittamiseen ole joka puolella maata samanlaiset. Harvaan asutuilla alueilla ei ole tarjolla työpaikkoja tai työllisyyspalveluja yhtä paljon kuin kasvukeskuksissa.
Aktiivimalliin on tehty jo korjauksia. TE-palvelujen verkkosivujen mukaan laskettaviin palveluihin on lisätty muun muassa rekrytointikokeilu, työhönvalmennus sekä ura- ja ammatinvalinnanohjaus. Lisää säätöä on varmasti luvassa, sen verran krouvisti laki on muotoiltu.
Aktiivimalli on jäävuoren huippu. Itse jäävuori on Suomen ikäpyramidi. Väkeä poistuu työmarkkinoilta eläkkeelle hurjaa vauhtia. Eläkkeet ja sosiaaliturva on jonkun maksettava. Jotta veroja saataisiin kerättyä riittävästi, mahdollisimman monen työikäisen pitäisi olla töissä. Suomeen tarvitaan lisää työikäistä väkeä, mutta saako sen sanoa ääneen?
Digitalisaation myötä ammatteja katoaa ja uusia tulee tilalle. Väestö keskittyy kaupunkeihin, samoin työ.
Sekin tässä sopassa kannattaa muistaa, että yrityksiä ei voi velvoittaa työllistämään ketään, ne tekevät sen vain, jos se on yrityksen kannalta järkevää ja kannattavaa.
Yksi idea työllisyyden parantamiseksi yritysten mahdollisuuksiin palkata työntekijöitä: entä jos yritystuet kanavoitaisiin kokonaisuudessaan palkkatukeen, siten että palkkaa vastaava summa menisi _työnhakijan mukana_ aina työpaikkaan – nostaisiko tällainen työllisyyttä? Ja avoimia työpaikkoja löytyisi tällä tavoin sittenkin jopa nykyistä enemmän? Kun se ei jäisi yrittäjän palkanmaksusta enää kiinni.
Tällainen ’palkkatukena annettava yritystuki’ johtaisi väistämättä siihen, että pienenkin yrityksen kannattaa palkata lisäväkeä, eikö totta? Suurista puhumattakaan.
Voisimmeko kokeilla tällaista vaikka yhden vaalikauden ajan ja katsoa miten käy? Voisimme kai, jos tahtoa vain löytyy? Ja kun kerran matalan kynnyksen kokeiluja hallitus sanoi puoltavansa (ainakin vaalikauden alussa muistan pääministerimme näin sanoneen).
Yritystukien haittavaikutuksista on puhuttu viime aikoina paljon. Tekisikö tällainen muutos työmarkkinat terveemmiksi ja kestävämmiksi?
Jos tämä eläköitymispommi oikeasti vaikuttaisi olisi työikäisistä töissä paljon enemmän kuin se 2.4 miljoonaa 3.5 miljoonasta. Eli työikäisistä 1.1 miljoonaa on tavalla tai toisella työelämän ulkopuolella. He taistelevat avoinna olevista puhelinmyyjien paikoista. Se on tilanne ja media hehkuttaa aktiivimallia sekä tarveharkinnan poistoa.
Oikea syy työttömyyteen on se, että monet lippulaiva yritykset infra ja luonnonvarat myyty ulkolaisille korporaatioille. Lisämausteena schengen ja globalisaatio.
Suomen etua ajattelevia tahoja on liian vähän.
Pelkästään Intiassa valmistuu 1 miljoona insinööriä joka vuosi. Miettikää sitä samalla kun suomalaiset insinöörit kouluttavat heitä ennen kuin saavat yt-neuvotteluissa potkut.
Saksassa sentään ay-liike pitää huolta työntekijöiden oikeuksista ja toimeentulosta. Suomessa mitä sairaammat ostovoimaleikkaukset menevät läpi a la kiky ja aktiivimalli.
Jos vaaleissa 2019 ei tapahdu ihmettä eikä aleta investoimaan kotimaahan niin Suomi jää maailman epäempaattisimmaksi suurkorporaatioiden banaanitasavallaksi. Suomen etua ei olla ajettu sitten Kekkosen.