Sanan voimalla
Sanan voimalla

Pitäisikö erota?

katjastahl_hr_MG

Viime viikonloppuna eräs ystäväni pohdiskeli parisuhteensa tilaa. Hän totesi, ettei suhteessa ole hurraamista. Ei ole edes ikävä, vaikka puoliso on ollut jo viikon matkoilla. Tapellaankin paljon. Näin on ollut jo 20 vuotta. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan omissa oloissa.

Kyselin kaverilta, onko koskaan käynyt mielessä, että parisuhde voisi olla antoisakin. On kuulemma, mutta ajatus siitä, että pitäisi eron jälkeen koko ajan järjestellä jotain, teini-ikäisen tytön elämää tai jopa koiran hoitoa, tuntui mahdottomalta. Ystäväni uskoi, että hän romahtaisi moisen häsläämisen alle. Että mieluummin elää ankeassa suhteessa, kunhan ei vaan tarvitse alkaa organisoida mitään ylimääräistä. Surkean suhteen kestää kyllä, mutta ei ylimääräistä säätöä.

Näinkö se menee? Voiko ihminen olla onnellinen, jos hän tietää koko ajan, että voisi tehdä elämästään elämisen arvoisen, mutta pelkää liikaa muuttuvia osia?

En ole yhtään varma onko toinen ystäväni viisaampi. Hän erosi juuri, oltuaan naimisissa neljättä kertaa, vuoden avioliiton jälkeen. Talo ehdittiin rakentaa ja siihen asettua. Ei se sitten kuulemma tuntunutkaan oikealta. Hän haluaa enemmän, piti aviopuolisoaan hieman tyhmänä eikä kestänyt sitä enää. Se on toki raskasta.

Kolmas kaveri erosi kymmenen vuotta sitten ja on sen jälkeen seurustellut yhden kerran. Nykyään hän arvostaa kotonaan leijuvaa rauhaa niin paljon, ettei edes harkitse enää laittavansa hynttyitä yhteen jonkun kanssa. Seurustellahan toki voi, mutta eri osoitteista. Lapset ja yksi aikuinen tulevat toimeen moitteettomasti. Tapella ei tarvitse.

Suoraan sanoen ihan sama, mitä ihmiset parisuhteillaan tekevät, mutta entäs ne lapset? Mitä mahtaa ensimmäisen tapauksen lapsi oppia? Että parisuhde on sietämistä. On ihan sama mikä fiilis, kunhan vaan on parisuhde. Yhdessä tehdään, vaikka hampaat irvessä. Asioista ei voida puhua, koska silloin alkaa tappelu.

Tapauksen kaksi lapsi oppii, että aina voi nostaa kytkintä. Mitään ei tarvitse sietää eikä kestää, lähdet menemään vaan. Syitä ei etsitä, koska hei, ihan sama! Me lähdetään nyt!

Kolmannen tapauksen lapset oppivat, että parisuhteeton ihminen voi myös olla onnellinen. Tai jopa juuri hän. Asioista puhutaan, ettei tarvitsisi tapella.

Perheensä esimerkistä riippumatta jokainen ipana haluaa lopulta olla onnellinen ja mielellään jonkun kainalossa. Missä vaiheessa asioista tulee monimutkaisia?

Kiinnostavaa tässä onkin se, mitä ihminen haluaa itselleen tai mitä kokee ansaitsevansa. Jos on synnyttänyt vaikkapa kaksi tervettä ja iloista lasta, ansaitseeko tässä nyt vielä onnellisen parisuhteenkin? Eikö mikään riitä?

Vai onko ajatusmalli se, että minä olen niin arvokas, että ansaitsen hyvää? Lapseni ovat onnellisempia, jos minä olen onnellisempi. Vaiko kenties se, että olihan ensimmäiset 25 vuotta elämästäni niin villiä ja hauskaa, että ei nyt enää tartte. Loput 50–60 vuotta menee ihan hyvin vanhoja muistellessa.

Kummallisesti hauskanpito, onni ja riemu mielletään kuuluvan nuoruuteen. Eihän semmoinen peli vetele ollenkaan! Eiköhän näytetä niille nuorille, miltä näyttää onnellinen, riemukas tai jopa energinen keski-ikäinen. Alkaa nyt. Eroa tai jää, mutta katsokin, että nautit joka hetkestä.

Kommentit (19)

  1. IkiSinkku

    Parisuhdetoimivuuspäivittelystä syntyi minulle tällaisia mietteitä: Olen koko ikäni ihmetellyt, miten yleistä sellainen ajattelu on, että ihminen voi olla onnellinen vain parisuhteessa. Mitä ihmettä? Ja sitten yksinään viihtyvää pidetään itsekkäänä – varsinkin sellaista, joka ei halua tehdä lapsia.
    Usein tuntuu siltä, että parisuhteeseen mennään siksi, ettei uskalleta olla yksin. Kuvitellaan, että ollaan täydellisiä vasta, kun se ”minua täydentävä puolisko” on löytynyt. Siinä sitten hakataan päätä seinään, kun sitä onnen autuutta ei toisen ihmisen avulla löydykään. Mitäpä jos ensin tutustuttaisiin itseemme, rakastettaisiin itseämme sellaisina kuin olemme, ja sitten vasta alettaisiin miettiä, josko pystytään olemaan ja elämään toisen kanssa.

    • Tavallinen nainen

      Se on varmasti sekä että. On ihmisiä jotka haluavat olla yksin, eikä sitä tarvitse ihmetellä. Samoin on ihmisiä jotka haluavat jakaa elämänsä toisen kanssa, tämä ei useinkaan liity uskallukseen olla yksin, vaan tarve on syvemmällä. Me olemme erilaisia ja me olemme eri lähtökohdissa syntyneitä sekä kasvaneita.

  2. Tavallinen nainen sanoo

    (Kummallisesti hauskanpito, onni ja riemu mielletään kuuluvan nuoruuteen. Eihän semmoinen peli vetele ollenkaan! Eiköhän näytetä niille nuorille, miltä näyttää onnellinen, riemukas tai jopa energinen keski-ikäinen. Alkaa nyt. Eroa tai jää, mutta katsokin, että nautit joka hetkestä.)

    Jos parisuhteessa ei ole lapsia, tämä ajatusmalli on ihan ok.

    Aina kun perheessä on lapsia, olet ottanut tietoisen vastuun. On selvää ettei kaikki tule toimeen keskenään, on vanhempien velvollisuus asettaa lasten etu ensisijaiseksi.

    Tämän jälkeen voi nauttia elämästä, mielin määrin.
    Yksikään lapsi ei voi vaikuttaa omaan syntymäänsä, sen valinnan tekevät vanhemmat. Tämän vuoksi vanhemmilla on moraalinen vastuu lapsista

    ¨Eiköhän näytetä niille nuorille, miltä näyttää onnellinen, riemukas tai jopa energinen keski-ikäinen. Alkaa nyt. Eroa tai jää, mutta katsokin, että nautit joka hetkestä¨ ????????????????????????? Tämä ajatusmalli on turhan yleinen, tasapainoinen ihminen ymmärtää että alku huuma katoaa melko nopeasti. Parisuhde vaatii molempien joustoa ja ymmärrystä, se on kuin vaaka.

  3. Miehinen näkökulma

    Parisuhteessa on monenlaisia vaiheita. alkuu kuuluu huuma, mutta syvintä huumaa olemme omassa suhteessa saaneet kokea vasta kun avioliittoa oli takana reilut 20 vuotta. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joilla molemmilla on omat kasvukipunsa. Kasvukipujen keskellä rakkaus testataan. Jos yhdessä ja erikseen halutaan kasvaa, puolisoina ja ihmisinä, silloin vaikeudetkin hitsaavat pariskuntaa yhteen. Ja mitä syvemmältä uskaltaa sielunsa paljastaa, ja mitä syvemmin uskaltaa rakastaa, sitä lujemmaksi suhde muodostuu. Monesti uskallus löytyy vasta vaikeuksien kautta. Samakin parisuhde voi uudistua, jos molemmilta löytyy halua. Aina ei tarvitse erota. Uudenkin kanssa edessä on samat kasvukivut ja hioutumiset. Me onneksi löysimme syvemmän rakkauden vaikeuksien kautta. Uskalsimme avata sielumme toisillemme paljaampina kuin aiemmin, ja löytää paremmin toisen tarpeet, kivut ja pelot. Luin tästä tosi hyvän kirjoituksen jostain tuoreesta aikakauslehdestä. En muista enää mikä lehti, mutta siinä oli Välimäen perheen tarina siitä, miten parisuhde pelastettiin todella syvistä vesistä ja miten se syveni ja rakkaus syveni ja laajeni uusiin ulottuvuuksiin. Niissä ulottuvuuksissa löytyy uudestaan myös se hurma, joka on voimakkaampaa ja syvempää kuin suhteen alkuaikoina! <3

    • särkynyt

      Hei, kirjoituksesi oli sen verran upea että haluaisin keskustella kanssasi kahden. Voisitko antaa vaikka jonkun sähköpostiosoitteen jota kautta voin olla yhteydessä.

  4. Sirkka Svinhufvud

    Kolumnin kirjoittaja kertoilee tarinoita ’ystävistään’. Onko hönellä enää ystäviä?

  5. seija mantila

    Voi kun olis yksi ohje tai yksi näkökulma, joka sopis kaikille ohjeeksi..ei vaan ole, vaan tarinoita ja ratkaisuja on niin monta.Jotain olen pannut merkille elämän varrella, kumppaniin on syytä tutustua yhä uudelleen, kysyä ihan tavallisia ja myös syvällisempiä. On myös tarpeellista puhua omista asoista,ajatuksista .Mieheni tykkää tuntea itsensä tarpeelliseksi, niimpä pyydän välillä apua johonkin ja kiitän.

    Eka liitto olikin ihan muuta, en kokenut tarvitsevani häntä mihinkään,koska hän halusi mestaroida eli tehdä oman mielensä mukaan,ei suinkaan sitä mihin apua tarvitsin.
    En sitten kiittänytkään.
    Tiimi ei vain toiminut, lapsiakin kolme ja aikaa 20 vuotta,ei löytynyt yhteistä linjaa. En ollut kiva itsekkään.

    Näin eri tavoin voi toimia sama nainen eri suhteessa. Pitää siis itseäänkin tutkia.

    Ja toimittajan juttu keski-iän elinvoimasta on jees..seikkailla siis tarkoitan matkoja retkiä, musiikkia,koko elämistä aion jatkaa..mihin se nyt loppuisi? Ei kai kuolemaakaan kannata alkaa odottelemaan:-)

    Kesäpäivä

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *