Tuomas Enbuske: Aktiivimalli on nerokas – mutta nyt täysin väärässä paikassa

Aktiivimalli. Todellisuudesta vieraantuneiden porvarien tahallista köyhän kyykkyhyppyyttämistä? Vai vastustavatko todellisuudesta vieraantuneet vasemmistolaiset kaikkea, missä ihminen joutuu edes vähän ottamaan vastuuta itsestään?

Kaikki ovat väärässä, kuten aina. Tunnen ihmisiä kaikista poliittisista puolueista. Heitä yhdistää yllättävän usein vilpittömyys sen suhteen, että he todella haluavat parasta ihmisille.

Tässä on pari ongelmaa: ei ole olemassa kollektiivista etua, vaikka poliitikot niin väittävät. Yhden etu on toisen haitta. Lisäksi kaikilla on mustat pisteensä. Kokoomuksella se on oikean markkinatalouden vastustaminen ja kaverikapitalismi. Kepulla MTK ja maailman kallein aluepolitiikka ja Vasemmistoliitolla AY-liike ja tuloeropopulismi.

Minusta aktiivimallia voisi kokeilla myös muualla kuin työttömien aktivoinnissa. Aktivoidaan niitä oikeita rahan tuhlaajia.

Jo nyt itkettää, kun sanon sanan Länsimetro. Sen piti maksaa 600 miljoonaa. Lopullista hintaa ei vielä tiedä edes Herramme Jeesus itse. Mutta tämä espoolaisten tynkämetro maksoi vähintään jo nyt tuplat sovitusta, eli 1,2 miljardia euroa. Summa on isompi kuin nykyhallituksen koulutusleikkaukset. Tai kaikki suorat säästöt tästä paljon meuhkatusta aktiivimallista.

Mitä jos esimerkiksi kaikille Länsimetron väliportaille ja väliportaan väliportaan alihankkijalle, olisi kaikille pantu oma aktiivimallinsa? Se olisi ollut yksinkertainen: ”jos et pysy budjetissa, joudut itse maksamaan erotuksen”. Nythän budjetin ylittyminen johtui siitä, että oikeastaan kaikki salaa tiesivät, etteivät he pysy budjetissa. Länsimetron aktiivimalli olisi johtanut realistisempiin budjetteihin ja pienempiin ylityksiin. Ehkä metroa ei olisi silloin ikinä rakennettu? Tai parhaassa tapauksessa alihankkijat olisivat vain olleet tehokkaampia.

Varsinkin maaseudun poliitikot lupailevat ennen vaaleja sitä sun tätä. Olen hihitellen lukenut paikallislehtiä ennen vaaleja. Siellä vaalimainoksissa luvataan junarataa jonnekin Allahin selän taakse, jossa asuu kuusi vanhusta. Jo lupausta antaessa tyyppi tietää, ettei pysty sitä toteuttamaan. Ja sen jälkeen hän haukkuu ”Helsingin herroja”.

Kansanedustajan aktiivimallissa kaikki vaalilupaukset kerättäisiin tiedostoon. Ja kun kansanedustaja ei sitten pystyisi niitä lunastamaan, palkasta vietäisiin 30 prosenttia.

Sen jälkeenkin se olisi suomalaisen mediaanipalkkaa parempi liksa. Tässä voisi myös käyttää palkitsemisjärjestelmää. Jos esimerkiksi kansanedustajan idea saisi valtionvelkaa pienennettyä tai köyhyyttä vähennettyä, hän voisi saada joulubonuksen. Näiden mittaaminen vie aikaa, mutta bonuksen voisi maksaa 10 vuoden päästä, kun tulokset alkavat näkyä. Yleensähän poliitikot ottavat kiitokset asioista, jotka tapahtuvat heidän kaudellaan, vaikka silloin alkavat näkyä vasta vuosia aiemmin tehdyt päätökset.

Kansanedustajien sopeutumiseläke. Sallikaa minun nauraa. Se pitäisi tietysti poistaa heti. Varsinkin kun sama eduskunta säätelee näitä aktivointimalleja työttömille. Kumma kun ne eivät koske kansanedustajia itseään. Toki sopeutumiseläkkeen ehtoja on julkisen paineen takia hankaloitettu. Mutta ei se riitä. Jos yhteiskunnan eliittiin kuuluva ei muka löydä kansanedustajan homman jälkeen töitä, niin tuskin sitä löytää savonlinnalainen sähköasentajakaan.

Aktiivimallin voisi tuoda myös ihan arkisiin asioihin. Esimerkiksi Helsingissä ongelmia aiheuttavat raitiovaunukiskoille pysäköidyt autot. Ne pysäyttävät koko sporaliikenteen joskus jopa puoleksi tunniksi. Säädetäänpä aktiivilaki, jossa jokainen raitiovaunukiskoille pysäköity auto yksinkertaisesti räjäytetään. Eiköhän se kalliin työsuhde-Audin parkkipaikka löytyisi silloin muualta kuin kiskoilta.

Kouluja käynyt käyttäisi tästä sanaa ”insentiivi”, sen sijaan minä sanon samasta, että ”ihminen ei tee asioita, joista sille tulee suoraa haittaa”.