Viihdettä koko elämä

Olen saanut elää onnellisen ja monivaiheisen elämän. Viimeiseen viiteenkymmeneen vuoteen on kuulunut viihdettä sen kaikissa mahdollisissa muodoissa.
Olen järjestänyt tansseja ja suuria yleisötapahtumia, toiminut kiertuejuontajana, tehnyt televisio- ja radio-ohjelmia, kirjoittanut lehtijuttuja ja kolumneja, julkaissut romaaneja, runoja, nuoruuden ja lapsuuden muistelmia sekä kotiseutuhistoriaa. Olen tuottanut äänilevyjä ja sepittänyt tekstejä maan parhaiden säveltäjien melodioihin.

Siihen tarvittiin sisua, sinnikkyyttä ja uskallusta avata oikeita ovia. Palat loksahtivat paikalleen kuin itsestään. Ensimmäisen oven jälkeen löytyi uusia ovia ja tärkeämpiä päättäjiä. Askelia siivittivät nuoruus ja tietämättömyys. Ensimmäiset menestyslaulut antoivat mahdollisuuden kokeiluihin ja rohkaisivat tekemään ne omalla tavalla.
Lähdimme Irwinin kanssa ensimmäiselle kiertueelle tietämättä alasta juuri mitään. Kopioimme muita kiertueita ja laitoimme mukaan ripauksen omaa. Kiersin Irwinin kanssa Suomea neljän vuoden ajan viitenä päivänä viikossa. Joskus pidimme viikon tai kahden huokaustauon. Sinä aikana varasin tulevien viikkojen tanssisaleja.
Samoissa matkustajakodeissa ja hotelleissa yöpyivät sodanjälkeiset mestarit Tapio Rautavaara ja Esa Pakarinen. Yökeskustelut heidän kanssaan opettivat sen, mitä emme tienneet. Myöhemmin sain tuottaa molempien levyjä ja kirjoittaa heille laulutekstejä.

Kotimaa tuli tutuksi. Haravoimme maan Inarista ja Enontekiöstä Hangonniemeen. Silloin Suomi tanssi. Juuri muita huvittelumahdollisuuksia maaseudulta ei löytynyt.
Kiertävä elokuviennäyttäjä vieraili silloin tällöin, mutta ravintoloita ei kirkonkylissä vielä ollut. Yleisöä riitti arkipäivinäkin. Ne jotka eivät tanssineet, tulivat tapaamaan kavereitaan.
Vuonna 1969 kyllästyin kiertue-elämään ja menin töihin Markku Veijalaisen Intro-lehteen. Olimme pitäneet Markun kanssa Hämeenlinnassa ohjelmatoimistoa ja tehneet kaikenlaista: tuoneet Ruotsista Suomeen yhtyeitä, kuten Hep Starsin, yrittäneet muuttaa SOK:n vaatetehtaiden nuorisomuotia, saaneet aikaan elokuvan Top-ralli ja auttaneet paikallisia artisteja levyttämään.
Introsta siirryin tekstittäjäksi Mosse Vikstedtin Discophonille. Sinä aikana kirjoitin lauluja Eerolle ja Jussille, Carolalle, Seija Simolalle ja Leo Jokelalle. Aarno Ranisen kanssa tekemäni Nainen, poliisi ja taksi oli jopa pieni menestys.
Discophonen jälkeen nousin hissillä saman talon kolmanteen kerrokseen ja palkkasin itseni Musiikki Fazerille. Sitä ennen käytiin tiukka keskustelu Toivo Kärjen kanssa.
Lopulta Topi tuhahti: ”Hyvä on, aloita maanantaina.”

Musiikki Fazerilla vierähti kuusi vuotta. Sinä aikana opin kaiken mitä äänilevyalasta tiedän. Vuodet olivat jatkuvaa murrosta. C-kasetin tulo mullisti äänitemyynnin. Parhaina vuosina myynti kasvoi yli kaksisataa prosenttia. Fazerin äänilevypuolen Finnlevyn markkinaosuus oli Suomen suurin, mutta halusin enemmän. Oman levy-yhtiön.
Levytuottajat ja myöhemmin Flamingo sinnittelivät 19 vuotta. Jossakin vaiheessa kotimainen myyntimme oli maan suurin. Sen saivat aikaan Kirka, Irwin, Hector, Vicky Rosti, Edu Kettunen, Kim Lönnholm, Samuli Edelmann, Vesa-Matti Loiri, Danny, Markku Aro, Kai Hyttinen ja moni muu.
Nyt kun loppusuora on auennut, aion keskittyä muistelmien kirjoittamiseen ja taidekeräilyyn. Kumpaakaan en voisi tehdä ilman vuolaita viihdevuosia.

Tämä on Vexi Salmen viimeinen kolumni Avussa. Apu kiittää Vexiä upeista tarinoista ja elävistä muistoista. Samalla paikalla aloittaa ensi vuonna uusi kolumnisti.