Yrjö Rautio: Poliitikon katekismus
Jokaisella ammattikunnalla on käskynsä. Toimittajan ensimmäinen käsky kuuluu: ”Älä väitä tietäväsi, ellet tiedä.”
Siksi en väitä, että tietäisin, mikä on totuus toimittaja Lauri Nurmen ja pääministeri Juha Sipilän kiistassa. Nurmi sanoo, että Sipilä valehteli eduskunnalle, kun hän väitti, ettei ollut valmistautunut Perussuomalaisten hajoamiseen. Sipilä sanoo, että puhui totta.
Nurmi on se Lännen Median toimittaja, joka ainoana kertoi päiviä ennen Perussuomalaisten puoluekokousta, että suurin osa puolueen kansanedustajista lähtisi eduskuntaryhmästään ja jatkaisi hallituksessa omana ryhmänään, jos Jussi Halla-aho voittaisi.
Nurmi osui aivan nappiin. Se ei voinut olla vain tuuria tai yliluonnollisia kykyjä, vaan todellista tietoa siitä, mitä oli tapahtumassa, mistä oli keskusteltu, mistä sovittukin.
Siksi Nurmen versio tapahtumien kulusta on paljon uskottavampi kuin Sipilän. Yksityiskohdissa voi olla klappia, arvailua ja päättelyä, mutta isot linjat pitävät.
”Olisi ollut aivan ennenkuulumatonta valmistautua toisen puolueen hajoamiseen sen puoluekokouksen vuoksi”, Sipilä julisti.
Miten niin? Olisi ollut aivan ennenkuulumatonta, elleivät pääministeri ja kahden muun hallituspuolueen johtajat Petteri Orpo ja Timo Soini olisi valmistautuneet Halla-ahon voittoon.
Näyttihän se hyvin todennäköiseltä jo kuukausia ennen puoluekokousta. Oli myös hyvin tiedossa, että sen seuraamukset olisivat dramaattisia paitsi persuille myös hallitusyhteistyölle.
Poliitikko, jolla ei ole vaihtoehto A:n lisäksi kaiken varalta myös vaihtoehtoa B, on huono poliitikko. Varautuminen halla-aholaisten vallankaappaukseen oli suorastaan Sipilän, Orpon ja Soinin isänmaallinen velvollisuus.
Miksi silloin kiistää sitä? Kai tämäkin kuuluu niihin politiikan kummallisuuksiin, joita en ymmärrä kymmenien oppivuosienkaan jälkeen.
Sipilä teki U-käännöksen vähän ennen Kultarantaa, kun oli matkalla esittämään hallituksensa eronpyyntöä presidentti Sauli Niinistölle. Oliko se tarkasti käsikirjoitettua kesäteatteria, kuten Nurmi väittää? Sitä en tiedä, mutta ei se kokonaiskuvaa muuta.
Presidentti Urho Kekkonen käytti sanontaa: ”Niin on, jos siltä näyttää.”
Ja siltä se totisesti näytti. Eikä siinäkään mitään pahaa ole: Suomi on kesäteattereiden luvattu maa. Aina sinne yksi farssi lisää mahtuu.
Sipilä tunnusti Rauhan sanan suvijuhlilla heinäkuussa, että poliitikkojen tavallisin synti on kahdeksannen käskyn rikkominen. Käskyhän kuuluu: ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.” Se kieltää siis valehtelemisen.
Poliitikot rikkovat monta muutakin käskyä, kuten ihmiset ainakin. Ehkä heiltä ei pitäisi liikoja vaatiakaan. Noudattaisivat edes poliitikon katekismuksen käskyjä: ”Älä tunnusta, älä valita, älä selitä, älä välitä.”
Niitä ei antanut kristikunnalle kivitauluissa Mooses, vaan keskustan edesmennyt oululainen kansanedustaja ja Lääkintöhallituksen pääjohtaja Matti Ruokola.
Tarpeeksi vaikeaa näidenkin käskyjen noudattamien on. Sipiläkin on kyennyt noudattamaan niistä vain ensimmäistä.