Sininen kirjahylly
Sininen kirjahylly

Ääripäät ne täällä vaan tappelee

Kun nykyään puhutaan vihapuheesta vedotaan usein – presidenttiä ja pääministeriä myöten – ”kahteen ääripäähän”. Kylmän sodan kasvattina haluaisin kovasti itsekin löytää jostain nämä kaksi ääripäätä. Ne olisivat vähän niin kuin musta vakooja ja valkoinen vakooja lapsuuden Mad-lehdessä. Mutta missä on se toinen ääripää, se joka on janan toisessa päässä, kun katsotaan persu-maahanmuuttokriitikko-rasisteista lähtöisin??

Viimeksi kahteen ääripäähän vetosi Kari Hotakainen muutoin kivassa puheenvuorossaan. Koetan seurata persu-rasisti-oikeisto -siiven retoriikkaa säännöllisesti, jotta ymmärtäisin nyky-yhteiskuntaa sekä ihmisluontoa ylipäätään. Psykologisella tasolla, kirjailijana, ymmärrän hyvin, miksi halutaan poteroitua tiettyihin ne ja me -asetelmiin, mutta vaikeampaa on käsittää, että leivotaan kanssakansalaisista pahiksia. Oikeisto-rasisti-taho vetoaa mielellään epämääräiseen suomalaisuuteen ja suomalaiseen perintöön, jota ei sen kummemmin määritellä.

Näyttökuva 2016-01-22 kello 21.47.49

Kirjailijana suomalaisuus merkitsee minulle henkilökohtaisesti tietenkin omaa kieltä, sen ilmaisuvoimaa ja hienoutta. Se merkitsee kulttuuriperintöä: Kalevalaa (jonka olen lukenut läpi), Kanteletarta (josta olen lukenut valitut runot -tyylisiä kokoelmia), Suomen kansan kansansatuja ja taruja, joihin olen tutustunut perinpohjaisesti. Maalaustaidetta, musiikkia ja folklorea, johon olen myös perehtynyt. (Alunperin pyrin opiskelemaan suomalais-ugrilaista kansatiedettä.) Kansallispuvut, kansanpuvut, perinteinen vaatetus, rakennuskanta, perinnerunous, runolauluperintö ja kansallisen identiteetin rakentuminen ovat hallussa, samoin suomalaisten kärsimykset katovuosien, nälänhätien ja sotien kautta, runous, kirjallisuus ja muu kulttuuriperintö ovat aiheita, jotka tunnen oikein hyvin.

Koska seuraan persumielisen/rasistisen oikeiston ulostuloja sosiaalisessa mediassa, tiedän, että he pilkkaavat maamme johtoa henkilökohtaisuuksiin ja esimerkiksi presidentin ja ulkoministerin ulkonäköön mennen. Kuulemma presidenttikin tajuaisi missä mennään, jos ”karvaranteet” ja ”mokkakikkelit” raiskaisivat hänen puolisonsa. Samaten tässä kansanosassa toivotaan, että kun ”alkukantaiset” turvapaikanhakijat ryhtyvät urakalla raiskaamaan valkoihoisia naisia, ensimmäisiä uhreja ovat ”suvakit” ja ”vihervasemmisto”, jotka ovat tieten tahtoen haalineet maahamme ”muslimipaskoja”.

Se toinen ääripää sitten. Olen varmaan jotenkin sokea, kun en ole mistään löytänyt kommentteja, joissa ”suvakit” toivoisivat, että ”karvaranteet” raiskaavat Kemin tai Oulun Odinien omaiset. En ole nähnyt vihervasemmiston tai ”kaupunkilaisen suvaitsevaisto-eliitin” puheenvuoroja, joissa toivottaisiin, että kukaan Suomen kansalaisen (tai kukaan muukaan) joutuu raiskauksen tai muun väkivallan uhriksi. Missä siis on se ”toinen ääripää”? Kun en oikeasti tajua, voisiko joku näyttää sen minulle?

Maahanmuuton, turvapaikanhakijaongelman tai pakolaiskriisin ratkaisemisesta minulla ei ole yhtään mitään mielipidettä. Toivon, että joku viisaampi ratkaisee ongelmat. Sen sijaan tajuan, että Suomi on sitoutunut tiettyihin kansainvälisiin sopimuksiin, EU:n säännöstöihin ja ihmisoikeuspykäliin, joista ei voi hypätä pois yhtä helposti kuin lantaisista saappaista. Nähdäkseni maahanmuuttokriittinen ääripää ei ole myöskään ole esittänyt muita ratkaisuja kuin ”rajat kiinni” (mikä ei EU:ssa ole mahdollista ainakaan huomenna) ja ”muslimit kaasukammioihin” (mikä ei myöskään ole realistinen ratkaisu, koska Suomi on sitoutunut ihmisoikeus- ja EU-sopimuksiin, jotka eivät jätä tilaa näin radikaalille ihmisteurastukselle.)

Näyttökuva 2016-01-22 kello 21.59.42

Viimeisen vuoden aikainen ”keskustelu” on lähinnä jättänyt sellaisen vaikutelman, että Suomen kehutussa koululaitoksessa on jotakin pahasti pielessä. Ehkä koulussa painotetaan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, kun pitäisi painottaa eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun perusteita, hedelmällisen väittelyn taitoja tai moraalin ja etiikan alkeita. Näemmä suomalaisesta koululaitoksesta pääsee myös ulos osaamatta suomen kieltä tai tuntematta maamme historiaa ja kansallisvaltion rakentumisen perusteita, oikeusvaltion periaatteita tai yhtään mitään muutakaan. Tarkennukseksi vielä: olin peruskoulussa todella surkea oppilas, mutta tiedän sentään perusteet.

Kaksi ääritahoa -näkemyksen kannattajilta tekisi mieli kysyä, ovatko he tosiaan käyneet keskustelupalstoilla vai perustuuko näkemys pelkkään mutuun.

Sanottakoon vielä, että henkilökohtaisesti toivon rauhaa ja rakkautta kaikille, Odineista anarkistipelleihin. Mielestäni kansalaiset saavat olla eri mieltä asioista, mutta se pitää osata ilmaista ilman että vedotaan presidentin puolison raiskaamiseen/kaasukammioihin/joukkoteloituksiin.

(Lisäys 23.1.: aamulla tuli mieleen ”suvaitsevainen” kirjoittaja, joka kuvaa toista ääripäätä todella ikävin termein.)

Kuvitus: copyrightvapaa rauhankyyhky

Picasso ja kyyhkyt teoksesta Goodbye Picasso [ei julkaisutietoja]

Kommentit (26)

  1. Dommi

    Mitä tulee tuohon suvakki-nimitykseen, niin mielestäni siinä on käynyt vähän siten että siitä on tullut eräänlainen ”badge of honor”: jos joku käyttää minusta nimitystä suvakki, mädättäjä, kulttuurimarxisti, vihervassari tms. niin se tarkoittaa että jotain on tullut sanottua tai tehtyä jossain oikein, hyvään kohtaan on tullut osuttua ja terveitä arvoja puolustettua. Nuo nimitykset sinänsähän ovat aivan pöljiä, tyhjiä ja mitääntarkoittamattomia – niillä ei ole yhteistä, selkeää merkitystä. ”Suvakki” on silkka olkiukko jostain ihmisryhmästä jota ei edes ole olemassa ja kulttuurimarxisti-sanaa käyttävät eivät taatusti osaisi kirjoittaa edes sadan sanan esseetä siitä mitä marxismi on.

    Joku tuossa ylempänä sanoi, että normaalit, fiksut ihmiset alkavat suivaantua suvakeihin. Tämä havahdutti minut nimenomaan näihin sanamerkityksiin. Minä olen aina tulkinnut, että suvaitsevaisuus on täysin normaali, nykyaikaisessa länsimaassa elävän ihmisen perusominaisuus. Se ei ole koskaan tarkoittanut mitään ”kaikki sallittua, mitä tahansa saa tehdä, mistään ei saa rankaista” -höttöä vaan sitä, että hyväksyy elävänsä ja asuvansa nopeasti muuttuvassa, moniarvoisessa ja värikkäästä yhteiskunnassa, jossa jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön ja jossa elämäntyylien kirjo on valtaisa.

    Kiviä heittelevät, mellakoivat ja vandalisoivat anarkistit ovat ihan joku oma ryhmänsä, häviävän pieni mutta ärsyttävä porukka josta varmaan jäsenet aika nopeasti onneksi kasvavat ulos – harmi vain että uusiakin tulee spraypullonuorison parista tilalle. Mutta ei heillä ole mitään tekemistä suvaitsevaisuuden/suvakkiuden kanssa.

    Minusta suvakki on aivan tavallinen, fiksu suomalainen ihminen, ikään, sukupuoleen, asuinpaikkaan ja koulutustasoon katsomatta, jolle ei tasa-arvoinen avioliittolaki ole mikään ongelma vaan päinvastoin erittäin tervetullut muutos, joka tietää ettei kasvattajien seksuaalinen suuntautuminen vaikuta lapsen kehitykseen mitenkään haitallisesti, joka ymmärtää sen että monet ihmiset valitsevat elää lapsettomana ja/tai parisuhteettomana eikä siinä ole mitään väärää, joka ei näe mitään ongelmaa sukupuoliroolien murtumisessa ja siinä että monet naiset ovat äijämäisiä ja monet miehet naismaisia vanhojen roolimallien taholta katsottuna, jonka mielestä on ihan hienoa että monissa perheissä mies ottaa avioliitossa naisen sukunimen tai jää kotiin hoitamaan lapsia naisen tehdessä uraa. Ja jonka mielestä maahanmuutto on hyvä asia, johon kannattaa satsata humanitäärisistä ja kansantaloudellisista syistä, kunhan ei olla holtittomia eikä liian sinisilmäisiä ja tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä, vaan pyritään korjaamaan monet rehottavat ongelmat ja toimitaan rikollisten poistamisessa armottomammin ja määrätietoisemmin. Mielestäni tällainen on suvakki. Tavallinen suomalainen, joka ei pelkää, ei vihaa, eikä ole johdateltavissa vouhotuksella.

  2. Keskellä

    ”Minä olen aina tulkinnut, että suvaitsevaisuus on täysin normaali, nykyaikaisessa länsimaassa elävän ihmisen perusominaisuus.”

    Ei se valitettavasti ole. Esimerkiksi kansallismielisyyttä tuodaan hyvin heikosti mediassa esiin, saati että sitä tuettaisiin. Suomi on mielipideilmastoltaan hyvin ahdas maa, jossa suvaitaan vain sitä mitä suvaitaan. Täällä ei tueta erilaisuutta, moninaisuutta, aatteita, jotka ovat toisilleen vastakkaisia, vaan sen sijaan täällä pyritään esittämään yhdenlaiset aatteet toisenlaisia aatteita arvokkaampina antamatta tilaa ristiriidoille.

    Lakia pitää tietenkin noudattaa osapuolesta riippumatta, mutta niin kauan kuin lakia noudatetaan, täytyisi erilaisille näkemyksille olla tilaa. Jos ei ole, se johtaa mielipiteiden kärjistymiseen erilaisten porukoiden ryhmäidentiteettien voimistumiseen, mikä tappaa keskustelun.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *