Kirjakauppa ei halua rahojasi
[Ammattini takia en voi yksilöidä kauppoja tässä kirjoituksessa]
Menin eilen kaupungille ostamaan uutuuskirjaa. Etsin teosta kahdesta isosta kirjakaupasta. Ei ollut. Kyseessä ei ollut mikään kokeellisen runouden antologia, vaan Hollywood-tähti Drew Barrymoren muistelmateos Wildflower, jonka olisin halunnut lukea heti. Samanlaisista kokemuksista kuulee kaiken aikaa – eräs kollega halusi ostaa isohkon kotikaupunkinsa kirjakaupasta Salla Simukan Lumikki-sarjaa, joka on ollut bestseller myös ulkomailla. Ei ollut, ei ollut tulossa, eikä saanut tilattua. Aiemmin ajattelin ostaa matkalukemiseksi angloamerikkalaisen hömppädekkarin, bestsellerin. Kirjakaupassa ei ollut sitäkään. Muutaman vuoden vanhoja kotimaisia kirjoja ei tietenkään ole, niitä neuvotaan etsimään divareista.
Yksi ihanimpia juttuja Berliinissä on, että siellä on paljon erilaisia kirjakauppoja, joissa voi vaellella katsomassa. Kirjoja voi tietysti tilata netistä, mutta tuskin kukaan rupeaa verkkokirjakaupassa selailemaan ja ihmettelemään, että mitäs kaikkea täällä onkaan. Oikeassa kirjakaupassa asiaan kuuluu kansikuvien katselu, takalievetekstien lukeminen, selailu ja usein heräteostoskin.
“Rautatiekirjakaupan myyjä ja asemamyymälä.” Otavan iso tietosanakirja, 1934
Berliinissä lapset istuivat lukemassa, kun vanhemmat katselivat kirjoja. Useimmissa kirjakaupoissa oli pieni kahvio. Oli sohvia ja nojatuoleja. Berliinissä on toki paljon enemmän kirjanostajia, silti tuntuu, että Suomessa kirjakaupat saavat syyttää ahdingostaan osittain itseään. Useampi kollega on kertonut vatsikää, että kun kirjaa ei ole löytynyt kaupasta, myyjä on kehottanut tilaamaan sen itse Adlibriksestä.
Välillä tuntuu, että kirjakaupoissa päätetään etukäteen, mitä asiakkaan pitää haluta. Tuntuu, ettei seurata kansainvälistä tai edes kotimaista kirjakeskustelua. Kun jostakin klassikosta pärähtää teattereihin Hollywood-tulkinta, luulisi, että kannattaisi panna kyseistä teosta myyntiin pöydille sisäänkäynnin tuntumaan, edes englannin kielellä. Ehkä ketjukauppiaat voisivat oppia jotain Helsingin kaupunginkirjastosta: siellä ulkomaalaisetkin uutuudet ovat saatavilla melkein samantien, ja erikoisiakin kirjoja ostetaan ennakkoluulottomasti. Olen usein ihmetellyt, miten kirjaston ostajat voivat olla niin hyvin perillä englanninkielisistäkin kirjoista, oli sitten kyse rintaliivien ompelusta tai kokeilevasta tiiliskiviromaanista.
Filmitähden elämäkerta ei tietysti ole mikään tärkeä teos. Silti luulisi, että on muitakin, jotka ovat seuranneet Barrymoren uraa omasta lapsuudestaan saakka, kun E.T. oli maailmanmenestys. Eräässä suuressa kirjakaupassa Helsingin keskustassa elokuva-alaa käsitteleviä teoksia oli yhteensä noin 10, filmitähtien elämäkertoja ei ollut lainkaan. Olen kuvitellut, että elokuvia ja tv-sarjoja harrastetaan nykyään laajalti. Jäi surullinen olo ja kirjakauppareissuun tuhraantunut aika harmitti.
Täältä löytyy kollegani Karo Hämäläisen osuva kirjoitus samasta aiheesta. Olen samaa mieltä Hämäläisen kanssa siitä, että asiakkaan tarpeet eivät tunnu kiinnostavan ketään.
Mielenkiintoisia kirjoituksia. Kirsi Piha/Levoton lukija kirjoitti myös myymisestä ja olen tässä asiaa itsekin pohdiskellut tuon jälkeen.
Törmään ainakin itse monesti siihen, että kirjakaupoissa ei ole minulle mitään uutta luettavaa tai sellaista, mikä kiinnittäisi huomion.. Kiinnostavat kirjat löytyy useasti jostain piilosta nurkan takaa. Tämä on tietysti henk.koht kokemus. Kirjakaupat eivät taida enää myydä kirjoja, mutta värityskirjoja ja kyniä kyllä myydään aktiivisesti? Nyt on vähän näkynyt teemallisia pöytiä mitä on kirjastoissa usein ja joista ainakin itse pidän. Henkilökunnan suositukset on kanssa mielestäni kiva tapa herättää mielenkiintoa.
Mielestäni myöskään tätä ei ole ajateltu aina kauhean pitkälle; kirjat on aika arvokkaita ja kaikilla ei ole varaa ostaa usein. Itsekin lainaan suurimman osan, mutta ostan myös omaksi kun pystyn ja käyn kirjakaupoissa aktiivisesti haahuilemassa, joskus monta kertaa viikossa. Siellä voisi olla myös jotain edullisempaa myynnissä, mutta ei sen edullisemman tarvitse olla myöskään krääsää? Ostaisin nimittäin mielelläni edes jotain, koska koen kirjakaupat itselleni tärkeiksi. Mutta kirjasto pavelee monesti kyllä paremmin.
Berliinissä oli myynnissä myös kaikenlaisia kirjallisuusteemaisia lahjatuotteita, samoin on Rahva Raamat -myymälässä Tallinnassa. Itsekin ilostuin, kun sain lahjaksi Jane Austen -laastareita, vaikka ko tuote olikin vähän pöhkö!
Nimimerkille “a sanoo” ihan vinkiksi: käy antikvariaateissa. Sieltä löytää luettavaa eikä maksa paljoa. Kaikkea sellaista luettavaa mitä ei edes osannut kaivata.
Jos asut pääkaupunkiseudulla niin suosittelen lämpimästi Sofiankadun antikvariaattia jota piti aiemmin Seppo “halpa” Hiltunen (RIP) – nykyinen nimi taitaapi olla Senaatintorin antikvariaatti. Ei siellä enää ole sama tunnelma (miten voisikaan!), mutta hyllyssä edelleen Hiltusen hinnoittelemia opuksia. Euro on siellä iso raha.
Oi kyllä! Käyn kyllä niissäkin ja hyvä antikvariaatti on korvaamaton. Paikat henkilöityvät kyllä pitäjiinsä, tunnelma muuttuu kun tuttu naama ei ole enää tiskin takana.
Uudet kirjat ei vaan lähde kiertoon jos niitä ei kenellekkään myydä. Toivottavasti kirjakaupat lähtisivät kehittämään toimintaa rohkeasti. Murroksessa on myös mahdollisuus, kliseistä ehkä mutta totta.
Itse olen tykästynyt Jyväskyläläisen antikvariaatti Lukuhetken (http://www.lukuhetki.fi/) meininkiin, sieltä löytyy myös uusia kirjoja ja lisäksi kaiken kattava verkkokauppa.