Kirjoituspöytäangstia

Tämän vuoden alussa sain työhuoneen kirjailijatalo Villa Kivestä. Mielettömän mahtavaa! Huone on tilava ja siellä on iso kirjoituspöytä. Kun istahdin pöydän ääreen tekemään töitä tajusin, ettei minulla ole koko ammattilaisurani aikana ollut kunnollista kirjoituspöytää. Kun tekee töitä kotona, joutuu ahtamaan itsensä makuuhuoneen nurkkaan, työskentelemään keittiönpöydän ääressä, joskus pikkukoululaisen työpisteessä ja toisinaan kirjaston opintosalissa. Virallisen työhuoneen myötä tajusin, miten valtava psykologinen vaikutus työtilalla on – ja miten hyödyllistä luovuudelle on työskennellä suuren, kunnollisen kirjoituspöydän ääressä!

Kotityöläisen uskollisin ystävä, johtomylläkkä.

Kotityötila makuuhuoneen nurkassa on ahdas ja olen kokeillut siihen jos jonkinlaista pöytäratkaisua. Tällä hetkellä pöytänä on 1960-luvun ompelukonepöytä, siis koneineen (himo-ompelijalla on toki hyvä olla varakone aina käsillä?). Pöytä on tosi suloinen, mutta aivan liian pieni oikeaan työntekoon. Kirjoituspöydät vain tuppaavat olemaan ongelmallisia. Etätyöskentely ja kotitoimistot lisääntyvät, mutta harvalla on pyhittää kotitoimistolleen kokonaista huonetta. (Eräs start up -yritystä pyörittävä ystävä kertoi joutuvansa vekslailemaan läppärin kanssa, jottei Skype-palavereissa näy hänen vuoteensa, joka on työpöydän vieressä.) Lehtien “kätevä kotitoimisto” -kuvat ovat lähinnä koomisia. Kotitoimisto on tungettu milloin portaiden alle, milloin alkoviin – kotityöläisen siis odotetaan viihtyvän koko päivä hämärässä kolossa, ties millä design-jakkaralla keikkuen.

Työpöytien valmistajat ovat ajastaan jäljessä: valtaosa pöydistä on aivan liian syviä, 80 cm tai yli. Ne eivät mahdu makuuhuonetoimistoon. Vanhoissa kirjoituspöydissä on sama ongelma. Lasten pöydissä syvyys on usein oikea, mutta ne ovat liian matalia aikuiselle. Ikea on lähes ainoa, joka tekee kapeita kirjoituspöytiä, mutta ne eivät ole kovin nättejä. Makuuhuonetoimistossahan on usein tilaa pituussuuntaan, esimerkiksi ikkunan alla, koska harva laittaa sänkyä ikkunan alle, lämpöpatterin viereen. Mutta minkäs teet, kun pöydät ovat nimenomaan syviä.

Ikean uuden seisomatyöpisteen avulla kotityöläinen menisi pienempään tilaan.

Tulostimen ja skannerin olen järjestänyt Elloksen tarjoilukärryyn, mikä on ollut hyvä ratkaisu, koska kärryä voi siirtää imuroidessa. Johdot aiheuttavat kyllä ikuista murhetta, villakoirat tarrautuvat niihin mielellään.

Tiedän millainen on unelmieni kotitoimisto, sillä olen käynyt siellä. Kävin erään graafikkopariskunnan kodissa jugend-kerrostalossa Helsingin keskustassa. Heillä oli kotitoimistonaan suuri huone, jossa oli kattokin korkealla. Keskellä huonetta oli yhteinen työpöytä, ehkä 3 m x 1,5 m. Koska en ole taaskaan muistanut lotota, jatkan kapean pöydän etsimistä.