Sininen kirjahylly
Sininen kirjahylly

Kurissa ja köysissä

Essi Tammimaa: Isän kädestä (Otava, 2018)

Ruut ja Luukas tapaavat yökerhossa ja rakkaus roihahtaa samantien. Kerronta siirtyy aikaan, jolloin he ovat jo naimisissa. Rakkaus on yhtä voimakas kuin aiemmin, mutta seksin saralla pariskunnan toiveet eivät kohtaa. Ruut uneksii alistavasta seksistä, mutta Luukas hämmentyy. Ruutin kiihko vain kasvaa: hän lukee netistä master and slave –suhteista ja alkaa uneksia, että voisi olla Luukaksen orja kaiken aikaa. Luukas ei ymmärrä, mikä on seksuaalista ja mikä ei. Miksi vaimo haluaa, että hän käskee tämän pesemään lattioita alasti ja nelinkontin?

Työssään yläasteen opettajana Ruut on voimakas ja luotettava. Hän osaa pitää teinipojillekin kuria ja kannustaa ongelmaista tyttöoppilastaan. Hän viihtyy työssään ja välittää oppilaista aidosti. Kotona hän haluaisi kuitenkin olla heikko ja jättää ohjakset miehelleen.

Luukas koettaa toteuttaa vaimon mieltymyksiä. Välillä hän on pihalla ja välillä innostuu täysillä. Parhaimmillaan roolileikit onnistuvat, mutta toisinaan ne johtavat hämmennykseen sekä suruun. Rinnalla kulkevat muistot Ruutin elämästä isän kanssa. Hän oli kapinallinen tyttö, jota isä ei saanut kuriin. Hakeeko hän miehestään isää, joka olisi voimakkaampi kuin oma isä on ollut?

Isän kädestä kiinnosti minua etukäteen, koska seksuaalisuuden kuvaaminen kaunokirjallisuudessa kiinnostaa aina. Seksuaalisuudessahan on kyse aistivoimaisista ja välillä tavallaan hengellisistäkin kokemuksista, joita on vaikea kuvata kielen avulla. Kieli on liian rationaalista kuvaamaan aistimuksia, joita ihminen ei välillä itsekään käsitä. Toisaalta kielen rekisterikin tuottaa ongelmia: valtaosa seksuaalisuuteen liittyvästä sanastosta on joko lääketieteellistä ja kliinistä, tai rivon röyhkeää ja humoristista. Sen takia seksin kuvaaminen tekstissä retkahtaa helposti tahattoman koomiseksi – tai sitten kylmäksi.

Tammimaan käsittelyssä näin ei käy. Kirjailija kuvailee kyllä kovettuvia kaluja ja märkiä pimppejä, muttei survomista ja nylkyttämistä. Isän kädestä kuvaa touhuja, jotka toisella tavoin käsiteltyinä saattaisivat vaikuttaa pornografisilta tai hassunkurisilta. Tammimaa onnistuu kuitenkin kuvailemaan valtavirrasta poikkeavaa seksuaalisuutta lyyrisesti, kauniisti ja samastuttavasti. Ja samalla seksikuvauksissa on kiihkeää ruumiillisuutta.

Isän kädestä oli minulle kiehtova lukukokemus. Toisaalta romaani imaisi mukaansa ja pidin erittäin paljon Tammimaan aistivoimaisesta kielestä. Toisaalta minun oli vaikea täysin ymmärtää pariskunnan touhuja, varsinkaan loppupuolella, kun Ruutin mielihalut johtavat insestileikkeihin – aviomiehen pitää esittää isää, joka raiskaa tyttärensä. Tätä mieltymystä ei tosin romaanissakaan esitetä mitenkään yksioikoisen harmittomana huvina. Sekä Ruut että Luukas pohdiskelevat, onko leikki oikein, Ruut jopa miettii, onko seonnut kokonaan. Insestiroolileikkiin kuuluu, että Ruut haluaisi olla aviomiehelleen pikkutyttö kaiken aikaa, ei vain sängyssä. Ymmärrän hyvin, että ihmiset voivat seksuaalisesti kiihottua vähän mistä tahansa, vaikka pakoputkesta pöllyävästä pakokaasusta – mutta minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi leikkiä pikkulasta avioliitossaan kaikissa arjen tilanteissa.

Luukastakin asetelma hämmentää. Hän kysyy moneen kertaan, eikö koskaan voi olla vain ”ihan tavallista”. Minua Luukaksen asema liitossa jäi kaihertamaan. Miksi hän suostuu kaikkiin Ruutin haluihin, vaikka ensin sanoisi ei? Lukija ei saa Luukaksesta oikein mitään tietoja, jopa hänen ammatinsa jää epämääräiseksi. Tulee tunne, että orjaleikissä todellinen orja onkin Luukas. Hän saa kyllä määräillä ja alistaa, mutta hänen täytyy suostua kaikkiin vaimon haluihin. Useaan otteeseen pääparin avioliitto vaikutti minusta aika ahdistavalta. Ruut tuntuu pitävän itsestään selvänä, että kun toinen rakastaa, hän myös toteuttaa puolison kaikki halut ja lähtee mukaan seksileikkeihin ja rooleihin.

Minulle lukijana yksi hiertävä piirre romaanissa oli, että Ruut ja Luukas elävät kokonaan omassa kuplassaan. Ulkomaailma ei tihku sinne millään tavalla: ei uutisina, muoti-ilmiöinä, kulutusvalintoina tai pop-musiikkina. Tämähän on tietysti kirjailijan valinta ja siten makukysymys. Toisaalta teeman rajaaminen tällä tavalla tekee romaanista napakan kokonaisuuden, ja monessa kohdin pelkistys on kaunista. Kerronta on rajattu vain Ruutin ja Luukaksen välisiin asioihin, muutamaa kaveritapaamista lukuunottamatta. Lukija ei saa tietää mitään Luukaksen perhetaustasta, anoppi ei käy kahvilla, Ruutin isäkään ei näyttäydy nykytasossa olllenkaan, vain muistoissa. Muutamassa kohtauksessa Luukas miettii töissä, mitä muut miehet ajattelisivat, jos tietäisivät, millaista rietastelua hänen avioliittonsa on. Luukaksen kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa ei kuitenkaan kuvailla.

Ruutin ja Luukaksen yhteinen umpio tuntui minusta lukijana välillä hapettomalta. Olisin halunnut tietää, millaisia suhteita heillä olisi aikuisena perheenjäseniin, tai ylipäätään muihin ihmisiin. Välillä heidän maailmansa tuntui myös vähän ilottomalta ja suhtautuminen seksuaalisuuteen liian totiselta. Toisaalta taas romaanin tunnelma tuntui väkevältä ja kertomus herätti paljon ajatuksia. Erikoisia mieltymyksiä on kuvattu kirjassa kauniisti ja on vaikea kuvitella, että joku lukija voisi pitää Ruutin seksuaalisuutta mitenkään ällöttävänä. Kuvittelisin, että romaani voisi lisätä ymmärrystä roolileikkejä kohtaan.

Kun mietin Ruutin ja Luukaksen omaa umpiota mieleen tuli, että olisi kiinnostavaa, jos joku kirjoittaisi romaanin yhteisöllisestä seksuaalisuudesta, siis päinvastaisesta asetelmasta kuin Luukaksen ja Ruutin oma kahdenkeskinen todellisuus. Tuntuu, että se on aika nykyaikainen ilmiö. Tunnen ihmisiä, jotka käyvät panojuhlissa ja kinkybileissä tai harrastavat parinvaihtoa ja ryhmäseksiä. Tuollainen on kokemusmaailmastani vielä kauempana kuin tutin lutkuttaminen aviomiehen paijatessa päätä. Isän kädestä osoittaa, että kaunokirjallisuuden avulla voi oppia ymmärtämään kokemuksia, jotka ovat kaukana omasta elämästä. Romaani myös osoittaa, että seksuaalisuus on todella kaukana elokuvien ja median tarjoilemasta pinnallisesta, yksipuolisesta kuvasta.

(Kuvitus. katutaidetta Berliinistä)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *