Miksi Venäjä sekoilee?

Viime päivien aikana Venäjän virallisilta korkeilta, ja vähän alemmiltakin edustajilta, on nähty mitä erilaisempia ulostuloja Suomen, Ruotsin ja muiden Euroopan maiden, Naton ja rajanvetojen suhteen. Kaikkia leimaa ristiriitaisuus ja selvän linjan puuttuminen. Taustalla ovat Venäjän neuvottelut Yhdysvaltain kanssa Naton laajentumisesta ja turvatakuista.

Torstaina kuultiin virallisen Venäjän äänitorven, eli ulkoministeriön viestintäjohtajan Maria Zakharovan voimakassanainen “Länteen”, ja erityisesti Ranskaan ja Saksaan, kohdistettu arvostelu.

Samana päivänä duuman varapuhemies Petr Tolstoi haki Venäjän vuoden 1917 rajojen palauttamista, jolloin pienet valtiot “jäisivät ryömimään itsekseen” ja “ymmärtäisivät asemansa mitättömyyden”. Toki hän kuittasi sen myöhemmin pelkkänä vitsinä.

Päivää myöhemmin Sergei Lavrov käänsi vuotuisessa diplomatiakatsauksessaan linjaa ja lähinnä ylisti Suomea ja Ruotsia, kutsumalla valtioiden politiikkaa turvallisuusympäristöä vahvistavaksi ja vahvistamalla valtioiden itsemäärämisoikeuden Nato-jäsenyyden suhteen.

Tässä on hyvä kysyä “mitä Venäjä oikein sekoilee?” ja “miksi Venäjä sekoilee?”. Pääsyyksi Venäjä itse kertoo sen, että Nato uhkaa Venäjää. Onko tällä väitteellä todellista selitysarvoa asiassa ja miten se suhtautuu nyt niin äkkinäiseen ja voimakkaaseen vaatimukseen turvatakuista, suhteiden uudelleenkäynnistyksestä ja kansainvälisen järjestelmän jälleenrakentamisesta?

Selitys A – “Nato uhkaa Venäjää”

Tämän ymmärtäminen vaatii luopumista rationaalisesta ajattelusta. Venäjä on itse, aivan yksin, Krimin valtauksen jälkeen luonut itselleen uhkalähtöisen maailmankuvan, jonka se on vahvistanut toimintaa ohjaavaksi sotilasdoktriiniksi ja sen jälkeen kirjoittanut siihen sopivat narratiivit. Doktriineilla, kuten myös presidentin asetuksilla, tai tuttavallisemmin ukaaseilla (ven. Указ), on keskeinen rooli Venäjän politiikassa ja ne muodostavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan. Turvallisuuspolitiikkaa Venäjällä ei eriytetä sisäisesti ja ulkoisesti kuten länsimaissa, vaan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta katsotaan saman linssin läpi keinovalikoimaa säädellen.

Uudessa, vuoden 2014 lopulla hyväksytyssä sotilasdoktriinissa ja sitä seuranneissa muissa linjapapereissa määritellään vaarat ja uhkat valtiolle. Doktriinisssa uhkaksi nostettiin “laillisen valtiovallan kukistamisen seurauksena syntyneet hallinnot” sekä “sotilaalliset harjoitukset Venäjän vastaisilla maa- ja meri- ja ilma-alueilla”. Aiemmin uhkiin eivät mahtuneet vieraiden valtioiden hallinnot eivätkä myöskään normaalit sotaharjoitukset naapurimaissa.

Venäjä on siis tehokkaasti itse luonut itselleen virallisen uhkakuvan ja tehnyt Natosta ja Lännestä lohikäärmeet, jotka yhdessä uhkaavat kukistaa Pyhän Yrjön. Tällaiseen uhkakuvaan varautumista on ohjattu useilla ukaaseilla vuosien kuluessa. Tähän ovat liittyneet valmiustarkastukset, joilla aloitettiin Krimin valtauksen alla ja joita sitten vuosittain jatkettiin, sotaharjoitukset, ydinasetriadin harjoitukset sekä massiivinen asevoimien kehitysohjelma. Näiden lisäksi myös yhteiskunnan varautumista sotaan on kehitetty, mm. väestönsuojelua, sisäistä turvallisuutta, suojelu- ja pelastustointa sekä muita rakenteita ja joukkoja parantamalla. Kun tähän vielä lisää nuorten aatteellisen koulutuksen, “Venäjän historian vääristämistä” ja muuta väärin ajattelua tai väärin olemista kriminalisoivien lakien säätämisen, niin ei ole vaikea nähdä miten Naton ja Lännen uhkasta Venäjälle on tehty lausuttu ja virallinen totuus, eli pravda.

Venäläisestä näkökulmasta Nato siis todellakin uhkaa Venäjää. Tähän liian laajaan uhkaan varautuminen on Venäjälle taloudellisesti täysin mahdotonta ja vaikutuksiltaan sietämätöntä. Sotaharjoitukset ja joukkojen pitäminen korkeassa valmiudessa on kallista. Helpoin tapa päästä tästä noidankehästä olisi kirjoittaa pravda uusiksi, eli todeta, että sotaharjoitukset naapurissa eivät ole meille uhka ja vallanvaihdokset naapurimaissa ovat niiden oma asia. Tähän ei kuitenkaan itsensä uhkalähtöiseksi virittänyt Venäjä enää pääse, koska rahan myötä siirtyy myös valtaa ja kunnianhimoa. Turvallisuusviranomaisille ja niiden johdolle on jaettu valtavien budjettien myötä lähes ääretön määrä valtaa, josta niiden on vaikea luopua.

Selitys B – rahat on loppu

Venäjä käyttää 4,2 % bruttokansatuotteestaan (BKT) sotilasmenoihin. 2010-luvulla korkein lukema oli vuonna 2016, jolloin 5,5 % BKT:stä meni asevoimille. Toimivan yhteiskunnan kannalta tulisi ennemminkin tarkastella osuutta valtionmenoista, joka Venäjällä on hulppeat 12 % asevoimille (2016: 17 %). Lisäksi kaikkien turvallisuuden toimijoiden – Venäjällä ns. voimaministeröiden ja näiden virastojen – rahoitusta tarkastellessa luku kiipeä neljännekseen (25 %) valtion menoista.

Venäjän talous, joka BKT:n valossa on vain hieman Espanjaa suurempi, ja ostovoimakorjattunakin hieman Saksaa pienempi, ei Maailmanpankin mukaan ole syvissä ongelmissa; viime vuoden aikana se on osoittanut elpymistä koronapandemiasta, vaikka pandemian jatkuminen ja kasvava inflaatio tuovat tähän kehitykseen epävarmuutta. Globaalin kasvuennusteen (2021) ollessa noin neljän prosentin luokkaa, näyttää Venäjän talous kahden prosentin kasvua. Eli rahaa kyllä on, mutta suurin osa siitä menee voimaministeriöiden taskuihin. Näille rahoille ei kuitenkaan ole saatu haluttua vastinetta – esimerkiksi Krimin valtauksen jälkeen äärimmilleen kiihdytetty asevoimien varusteluohjelma (GPV 2020) näki huippunsa vuonna 2016, mutta sen jälkeen budjettia leikattiin, kun uusien “modernien” aseiden toimitukset jäivät noin 50–60 prosenttiin suunnitelluista. Vähiten uusia aseita saivat merivoimat (alle 50 % toteutuminen) ja maavoimat (alle 60 % toteutuminen). Toimitusongelmiin vaikuttivat erityisesti modernin teknologian tuotantokoneiden ja -järjestelmien, raaka-aineiden sekä komponenttien saatavuus. Osan ongelmista aiheuttivat Venäjälle Krimin miehittämisen seurauksena asetetut pakotteet sekä maan siirtyminen kotimaisen teknologian kehittämiseen vajavaisella kapasiteetilla.

Venäjän BKT oli korkeimmillaan vuonna 2013 ja on sittemmin laskenut 35 % (2020). Venäjän talouden mittareita parantaa tietysti vahvahko kauppatase, joka on kuitenkin vuoden 2014 jälkeen laskenut merkittävästi ja oli viime vuonna (2020) pohjalukemissa vaikkakin plussan puolella.

Rahat eivät siis lopu heti huomenna, mutta kahdeksan vuotta jatkunut rajaton panostus asevoimien ja korkean valmiuden ylläpitoon näkyy muualla yhteiskunnassa talouden rakenteiden muutoksen hitautena sekä tulo- ja hyvinvointikuilujen kasvamisena. Tältä edes Putinin kleptokratia ei voi ummistaa silmiään.

Molemmat selitykset ovat siis totta. “Nato uhkaa Venäjää” on totta, koska Venäjä sanoo ja uskoo, että asia on näin. Hälytyskellojen langat on systeemitasolla viritetty niin (liian) herkiksi, että pienikin tärinä laukaisee heti hälytyksen ja saa karhun karjumaan raivoissaan. Ja karhu ei kunnioita minkään pihan rajoja, vaan näkee ainoastaan ison tuhansien neliökilometrien reviirinsä. Kukaan ei toki enää muista tai mieti, että miksi Nato tietyillä toimilla uhkaa Venäjää, mutta Venäjä ei vastaavilla toimilla uhkaa Natoa.

Rahat ovat myöskin loppu. Ne eivät riitä talouden muutokseen, vaan Venäjä jää pitkäksi aikaa teollisuutensa ja tuotantotaloutensa vangiksi, joka ei mahdollista suurta ja nopeaa kasvua. Etenkin teknologiassa ja innovaatioissa Venäjän kehitysnäkymät ovat erittäin epäsuotuisat ja se uhkaa jäädä muiden vasalliksi tuottamaan ja toimittamaan raaka-aineita alle markkinahinnan.

Mikään selitys ei tietysti voi olla vain A tai B tai näiden osien summa. Talouteen ja politiikkaan vaikuttavat monet ulkoiset tekijät ja muutosajurit ja nämä Venäjän johtokin näkee. Nyt se on todennäköisesti nähnyt jotain sellaista, joka on niin merkittävää ja kriittistä, että se vaatii toimia heti. Se ei tarkoita, että Venäjä hakee ratkaisuja heti. Mutta Venäjän toimet nyt – eli otsikossa viitattu “sekoilu” – viestivät tarpeesta perustavanlaatuisesti saada muutosta aikaan suhteellisen nopeasti. Siksi Venäjä toimii nyt monella raiteella ja viestin kärjellä eri ympäristöissä. Ja sehän meitä hämmentää.

//James

P.S. Selitys C on tietysti se, että kaikki on hämäystä – maskirovkaa – huomion kääntämiseksi muualle. Eli seurataanpas tätä tarkasti joka kulmassa. 😉

D.S. Muitakin selityksiä ja näkökulmia on ja niitä varten on kommenttikenttä, eli hyvää ja asiallista keskutelua alle, kiitos! 🙏🏽

* * *

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne heijasta minkään julkisen tai yksityisen yhteisön kantaa. Säännöt: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu. Keskustelu asiasta. Asiattomuudet poistetaan ja bannataan. Sama koskee keskustelua somessa. Ollaan ihmisiksi. ❤️