Viranomaiset Pridessa

Lauantain Pride-kulkueessa tehtiin historiaa. Merivoimien palveluksessa oleva ylikersantti Juho Pylvänäinen osallistui kulkueeseen palveluspuvussa. Asia sai paljon myönteistä julkisuutta, jota toivottavasti Puolustusvoimat osaa arvostaa ja hyödyntää roolissaan koko kansan puolustusvoimina. Organisaationa Puolustusvoimat ei ole mukana Pridessa ja on sisäisesti aika vaikeaselkoinen, tuskainen ja ristiriitainen asian suhteen.

Syntynyt vilkas keskustelu ja pääosin myönteinen ja kannustava palaute, mutta myös epätietoisuus Puolustusvoimienkin henkilöstön ja etenkin reserviläisten keskuudessa sekä inhottava, ihmisten kunniaa loukkaava kirjoittelu aiheesta, ovat antaneet aiheen tälle merkinnälle, jonka takana kirjoittajat vankkumattomasti seisovat.

James Mashiri nosti Pride-asian esille viime vuonna ja syntynyt kiinnostus aiheeseen poikikin Puolustusvoimien johdolta vastauksen:

[Puolustusvoimien viestintäjohtaja, eversti Mika] Kalliomaa muistuttaa että tasa-arvo on osa puolustusvoimien toimintaa ja että [puolustusvoimilla] on tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan.

– Eikö Pride-kulkue olisi hyvä tapa viestiä tätä?

– Toivon, että viesti näkyy toiminnassamme, sanoo Kalliomaa.

Kalliomaan mukaan sotilaan osallistuminen yksityishenkilönä [univormussa] ei kuitenkaan ole kiellettyä.

Hufvudstadsbladetin artikkeli 27.6.2015. Lähde: Hbl:n arkisto verkossa.

Puolustusvoimat ei viranomaisena osallistu Prideen ja se onkin torjunut kaikki saamansa kutsut tilaisuuteen. Vain vajaat kaksi kuukautta edellä esitetyn Puolustusvoimien johtoon kuuluvan viestintäjohtajan lausunnon jälkeen merivoimien tiedottaja käänsi Puolustusvoimien kelkan Turun Pride-tapahtumaan liittyen:

Myös puolustusvoimat kieltää yksittäistä sotilasta käyttämästä sotilaspukua mielenosoituksissa. Merivoimien tiedottajan Leeni Pellisen mukaan ”ajat saattavat olla tässä suhteessa muuttumassa”.

TS: Viranomaiset torjuivat pyynnön marssia Pride-kulkueessa. Lähde: ts.fi.

Kysymys siitä, miksi sotilas sotilaana ja asepuvussa osallistuu Prideen, ei kuulu vuoteen 2016. Tai ainakaan sen ei pitäisi. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon sekä oikeuden olla oma itsensä puolustaminen, ilman pelkoa uhkailusta tappamisesta tai pahoinpitelystä, uraan tai muuhun kohdistuvista kostotoimista tai julkisen nöyryytyksen kohteeksi joutumisesta, ei tulisi olla yksilön tehtävä.

Niiden, jotka kyseenalaistavat ja arvostelevat sotilaan osallistumista Pride-kulkueeseen tulisi puolestaan kyetä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Miksi Te ette seiso lujasti kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon takana?

Miksi Te ette uskalla taistella yhteiskunnassa erityisen haavoittuvaisten ryhmien puolesta?

Mitä yhteiskuntamme perusoikeuksia, vapauksia ja arvoja Teidän mielestänne viranomaisten ei tulisi ilmentää tai turvata?

Miksi Te ette ole mukana Pridessa?

Kirjoittajille on selvää, että jokaisen Puolustusvoimien sotilaan tulee ilman pelkoa ja itsestäänselvyytenä kyetä selittämään, että sotilaallinen tehtävämme merkitsee ihmisten perusoikeuksien ja -arvojen vaalimista. Me teemme työtämme tarpeen tullen ase kädessä ja olemme valmiina hengellämme turvaamaan demokraattista yhteiskuntajärjestystämme, jonka perustana nämä oikeudet ovat. Kysymys ei ole seksuaalisesta suuntautumisesta vaan rohkeudesta ja mahdollisuudesta olla ihminen ja ilmentää sitä vapaasti silloin kun se on mahdollista.

Puolustusvoimien nykytila ja rooli

Puolustusvoimilla on tässä paljon opittavaa ja kasvun paikka. Viranomainen vetoaa mielellään laadittuihin ja seurattaviin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin. Näillä luodaan kuva siitä, että meillä olisi tasa-arvo ja yhdenvertaisuus hyvällä mallilla. Joissain asioissa, kyllä. Jopa todella hyvin ja tästä voimme olla syystäkin ylpeitä.

Kuitenkin Puolustusvoimien verkkosivuilla tuodaan esille että “Puolustusvoimissa edistetään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta“. Hbltiq-vähemmistöihin suhtautuminen on valitettavasti asia, jossa laahaamme jäljessä. Meillä on tiukka Yleinen palvelusohjesääntö, joka perustuslain tapaan, edellyttää tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua sekä kieltää syrjinnän ”sukupuolen, iän, etnisen ja kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Sotilasyhteisön tabun, eli homoseksuaalisuuden suhteen, tämä onkin se yleinen kielto johon tukevasti hiljaisina nojaamme.

On jopa hieman yllättävää miten vähän asiasta uskalletaan puhua. Puolustusvoimien tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuutta käsittelevssä esitteissä nostetaan selkeästi esille kaksi asiaa maahanmuuttajataustaisuus ja naisten osuus, käyttäen esimerkkejä kuten ”Tupakaveri voi olla kotoisin Savosta tai Somaliasta.” ja ”1–2 prosenttia varusmiehistä on naisia”. hbltiq-ihmisten kohtaamisesta taas ei mitään tai hyvin vähän. Kukaan ei siitä halua puhua. On helppoa piiloutua yhdenvertaisuuden vaatimuksen ja nollatoleranssin retoriikan taakse. Logiikka hbltiq-ihmisten suhteen kulkee puolestaan tätä rataa: Kun perusedellytyksenä on yhdenvertainen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu, ei voi olla ketään, joka joutuisi syrjinnän kohteeksi tai olisi erittäin haavoittuvaisessa asemassa palveluksessa. Koska yhdenvertaisuus. Ja nollatoleranssi.

Suhtautumisemme hbltiq-ihmisiin on oireellista yhteiskunnalle, jossa homoseksuaalisuus oli kriminalisoitua vuoteen 1971 asti ja kymmenkunta vuotta sitten vapautuksen palveluksesta saattoi saada seksuaalisen suuntautumisen takia. Ei tietenkään kirjattuna diagnoosina, sillä homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksena jo vuonna 1981, mutta yhtä totta kuitenkin. Huolestuttava on myös nykypäivän ilmapiiri. Nuorista suomalaisesta joka neljäs (28 prosenttia) haluaisi nuorisobarometrin (2010) mukaan kieltää homoseksuaaleilta varusmiespalveluksen.

Poliisi marsimassa ja marssia turvaamassa?!

Myös poliisi voisi harkita osallistumista Prideen. On vaikea nähdä miten “kenttähaalareissa” järjestystä turvaavat poliisit sekoitettaisiin sotilaiden palveluspukua vastaavaan poliisin vierailupuvussa marssiviin poliiseihin. Mallia voisi tässäkin ottaa Ruotsista, jossa poliisi ja puolustusvoimat kertovat tapahtumien yhteydessä siitä miten kohtelevat seksuaalivähemmistöjä ja vastaavat kysymyksiin viharikoksista ja samalla esittelevät omia poliisi- ja sotakoulujaan.

Lopuksi

Puolustusvoimien on aika päivittää tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmansa ja tekonsa vastaamaan nykyaikaa. Palveluksen tulee olla turvallista kaikille. Monimuotoisuutta murentava syrjivä ja homoläppää viljelevä “armeijakulttuuri” ei normeilla taltu tai muutu. Siihen tarvitaan tekoja. Ei arjen sankareiden yksittäistä rohkeutta, vaan myös koko organisaation sitoutumista. Seta ry on keskustellut Puolustusvoimien kanssa hbltiq-ihmisten asemasta varusmiespalveluksessa sekä Puolustusvoimien työssä. Tapaamisessa vuonna 2013 nähtiin, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa edelleen ongelmia. Selkeää valmiutta yhdenvertaisuuden edistämiseen ja yhteystyöhön järjestöjen kanssa kuitenkin oli ja molemmat osapuolet näkivät tärkeänä kouluttaa tulevaisuudessa sekä varusmiesten kouluttajia että itse varusmiehiä hlbtiq-teemoista. Mihin on unohtunut toimeenpano?

//Juho Pylvänäinen & James Mashiri

P.S. Voit seurata Juhoa Twitterissä ja Instagramissa.

---

Tässä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä ne välttämättä heijasta Puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Ne nojaavat kuitenkin Puolustusvoimien arvoperustaan, lakeihin ja normeihin sekä virallislähteisiin.