Suvi Auvinen
Suvi Auvinen

Case Helsinki Calling, eli kenelle mielenosoitukset soivat

Trumpin ja Putinin vierailua vastaan suunniteltujen mielenosoitusten ympärillä kuohuu, ja kaikista vääristä syistä. Hyviä syitä kuohunnalle olisi muun muassa kansainvälisen median kiinnostus massiivisia mielenosoituksia kohtaan, poliisin huoli siitä saadaanko huippukokoukset järjestettyä häiriöttä ja ihmisten pois jääminen töistään mielenosoitukseen osallistumisen vuoksi. Yksi huonoimmista mahdollisista syistä kuohuntaan sen sijaan on salamyhkäisyys, ylimielisyys ja säätö, joka nyt uhkaa suurinta, alunperin maanantaille 16.7. suunniteltua Helsinki Calling -mielenosoitusta.

Eri mediat uutisoivat eilen illalla mielenosoituksen siirtyneen sunnuntaille 15.7. Tapahtumassa aiheesta ei alkuun tiedotettu, vaan ihmiset joutuivat kyselemään tapahtumasivulla mistä on kyse ja ovatko uutiset totta. Kun tietoa alkoi lopulta saada, tarjoilivat mielenosoituksen järjestävät vain copypaste-vastausta: “Olemme tuotannollisista syistä vaihtaneet #HelsinkiCalling ajankohtaa sunnuntaille 15.7. Olemme pahoillamme mikäli aikataulumuutos on aiheuttanut haittaa. Toivomme mahdollisimman suurta osallistujamäärää ja pyydämme teitä kaikkia levittämään tietoa muutoksista.”

Tuotannollisista syistä. Järjestäjät eivät ole suostuneet tähän mennessä avaamaan lukuisista kysymyksistä huolimatta sitä, mitä ovat ne “tuotannolliset syyt”, joiden vuoksi lähes kymmentä tuhatta ihmistä kiinnostavaa mielenosoitusta kannattaa siirtää. Vähintään useita kymmeniä mielenosoituksia järjestäneenä ja sadoissa vierailleena uskon voivani sanoa jotain koko kuviosta:

Vaikka mielenosoituksiin liittyy aina infraa, ne eivät saa olla viestin tiellä. Tuotannollisiin syihin vetoaminen kuulostaa siltä, että lava, äänentoisto tai järjestyksenvalvojat eivät pääse paikalle maanantaina 16.7. Jos tuotanto tulee viestin tielle, täytyy tuotannon ja infran väistyä. Ylipäätään suomalainen mielenosoituskulttuuri, jossa ensin tehdään pikku hölkkä ja tämän jälkeen kuunnellaan monta tuntia järjestöjen ja poliitikkojen puheita on mieletön. Kukaan ei jää kaipaamaan torilla pönöttämistä ja paskalla äänentoistolla kuultuja kulahtaneita puheita, joiden sisällön kaikki tietävät etukäteen. Mielenosoituksen tekevät sinne saapuvat ihmiset, eivät sen puhujat. Mielenosoitusten idea on purkaa podiumit ja antaa kadut ihmisille, ja tuotannollisiin syihin vetoaminen on ehkä typerin viestintäteko, jolla mielenosoituksen siirtoa voi perustella. Se antaa ylimielisen kuvan: me teemme teille, te olette yleisö. Ei ihme, että tuhannet ihmiset suuttuvat tällaisesta asenteesta.

Mielenosoitusten viestinnän tärkein tehtävä on saada ihmiset kokemaan, että mielenosoitus on yhdessä tekemistä. Kun järjestäjät asettuvat osallistujien yläpuolelle, vesittyy viesti meidän tapahtumastamme. Vaikka mielenosoituksia aina järjestää jokin taho, joka tekee töitä yleensä vapaaehtoisesti ja vain idean voimin, täytyy järjestäjien aina niellä ylpeytensä, olla uhriutumatta ja astua taka-alalle. Viestin tulee olla: meillä ei ole väliä, tällä asialla on. Älkää katsoko meitä, katsokaa tätä joukkoa.

Vaikka tapahtumasivullaan Helsinki Calling tarjoaa vain tuotannollisia syitä syyksi siirtää mielenosoitus, puhuvat järjestäjät Ylen jutussa siitä, että mielenosoituksen ajankohtaa on siirretty huipputapaamisen aikataulumuutoksen vuoksi. Aikataulu ei kuitenkaan ole muuttunut, vaan tapaaminen on edelleen ensi viikon maanantaina 16.7. Samassa jutussa järjestäjät epäilevät, että tapahtuma saisi sunnuntaina enemmän näkyvyyttä ja huipputapaaminen voisi maanantaina olla jo ohi mielenosoituksen aikaan.

Helsinki Callingin edustus osoittaa tällä kommentilla ettei se ymmärrä mielenosoituksensa perustaa: Trumpia ja Putinia vastaan suunnattua mielenosoitusta ei ole tietenkään suunnattu Trumpille ja Putinille. Mielenosoitus tehdään kaikille muille, niille jotka haluavat osoittaa ja nähdä että maailmassa on yhä vastavoima fasismin kanssa flirttaileville valtiojohtajille. Mielenosoitus tehdään sekä siihen osallistuville että sitä seuraaville henkilöille, globaalille yleisölle jonka tulee nähdä, ettei Helsinki alistu leikkikentäksi kestämättömiä arvoja edustaville ja edistäville suurvaltapoliitikoille. Trumpin ja Putinin reitit ohjattaisiin joka tapauksessa kaukaa mielenosoitusten ohi, joten on yhdentekevää ovatko he maassa mielenosoituksen aikaan. Trump ja Putin eivät mielenosoitusta näe eikä se heitä kiinnosta. Mielenosoitukset ovat lähes poikkeuksetta symbolista toimintaa, ja mielenosoituksen ajankohdalla on tärkeä symbolinen arvo. Mielenosoituksen tulee tapahtua huippukokouspäivänä, ei sitä ennen tai sen jälkeen.

Onko sitten tärkeää ylipäätään osoittaa mieltä Trumpin ja Putinin vierailua vastaan? Mielenosoitusten suhteen täytyy hyväksyä se, etteivät ne yleensä muuta asioita. Se on kuitenkin ihan okei, sen ei kannata olla mielenosoituksen syykään tällaisessa tapauksessa. Osoittamalla mieltä Trumpia ja Putinia vastaan Helsinki voisi näyttää, ettei näiden ajamalla politiikalla ole valta-asemaa kaikkialla, ettei ihmisoikeuksia polkevalla ja rasistisella politiikalla ole tukea Euroopassa. Maailman katseet kohdistuvat Helsinkiin, ja on häpeällistä mikäli huippukokous toteutuu protesteitta. On suomalaisen kädenlämpöisen politiikan huipennus siirtää mielenosoitus pois huippukokouspäivältä vedoten tuotantoon. Mihin vitun tuotantoon, hakekaa harvanvarret K-raudasta ja menkää kadulle.

Järjetön peruste on myös sanoa, että mielenosoitusta kannattaa siirtää koska media olisi vapaana sunnuntaina, toisin kuin huippukokouspäivänä. Mielenosoitus joka lähtee siitä olettamuksesta, ettei se kiinnosta ketään ellei sitä sovittele hiljaiselle uutispäivälle on lähtökohtaisesti floppi. Mielenosoituksen pitää huutaa niin kovaa, että kameroiden linssit kääntyvät sitä kohti mistä tahansa uutisista. Media myös rakastaa voiman ja vastavoiman narratiivia. Jos Helsinki Calling haluaisi näytellä (ennalta-arvattavaa, mutta mahdollisesti olenaista) rooliaan, se pysyisi huippukokouspäivänä tuotannosta ja mediasta piittaamatta. Mielenosoituksen tulee marssia paikalle röyhkeänä, sanoa “tässä me olemme, tätä mieltä me olemme” eikä huolehtia reiteistä tai median aikatauluista.

Mitkä ovat siis vaihtoehdot? Vielä ei ole myöhäistä jonkun muun järjestää järjellinen vastamielenosoitus huippukokouspäivälle. Helsinki Calling voi myös vaihtoehtoisesti lopettaa muniin puhaltelun, siirtää mielenosoituksen takaisin maanantaille ja lopettaa copypastevastausten jakelun norsunluutornistaan. Trump ja Putin ansaitsevat kaiken mahdollisen haitan ja kalabaliikin vierailunsa ympärille, ja vähintään olisi meidän tehtävämme näyttää että osaamme näytellä protestoijan roolimme oikein.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *