TASKUKAMERAMIES
TASKUKAMERAMIES

Siemen

Taskukameramies oli sujauttanut viime syksynä muutaman siemenen  filmipurkkiin kesää 2017 varten. Niitä sitten tänään vähän pähkäilin ja muutaman työnsin multaankin. Aivan jäätävä klisee, mutta nyt kevään tullen sitä on jotenkin kummasti pirteämpi ja aamullakin tulee vaan pompattua pystyyn ilman kellon torkuttamista.

Nää siemenet jotenkin kuvastaa sitä kevään uudelleensyntymisen ihmettä. Pikkuhiljaa vihreys ottaa niskalenkkiä liasta ja kurasta, joka tällä hetkellä hallitsee maisemaa pihamaalla. Olen aina miettinyt miksi jotkut siemenet on niin pieniä, ettei niitä hädin tuskin paljaalla silmällä näe? Tällainen on esim. timjamin siemen. Vastaavasti taas pinaatin tai persiljan siemenet ovat huomattavasti suurempia.simenet

Haluaisin joskus olla omavarainen kasvisruoan (ja energiantuotannon) kanssa, mutta ehkä se ei taida olla täysin realistista ainakaan tällä hetkellä. Siihen pyrkiminen on jo kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Kasvukausi on Suomessa sen verran lyhyt, että aika yksipuoliseksi saattaisi ravinto käydä ellei turvautuisi talvisin oman pihan ulkopuolella tuotettuihin rehuihin. Energian kanssa saattaisi olla helpompaa, kenties. Haaveilen aurinkopaneeleista ja Teslan akuista. Ja tietenkin sähköautosta.  Siinä olisi jotenkin erittäin paljon järkeä jos suuri osa ruoantuotannosta hoituisi tässä omalla pihalla ja autokin liikkuisi sähköllä mikä on tuotettu omilla aurinkopaneeleilla. Oma diesel-auto vetelee tällä hetkellä viimeisiään ja olen aika varma, että seuraava auto tulee olemaan sähköinen. Tällöin voisi hyvällä omallatunnolla asua kaupungin laidalla, varata itselleen paljon elintilaa ja olla osallistumatta ajatukseen rakentaa kaupunkia pystysuunnassa.

Tämä hämmästyttää joka kerta. Yhdessä kesäkurpitsassa on kymmeniä siemeniä. Nyt kylvän niitä 3kpl ja saan taas selkä vääränä kantaa ylimääräistä satoa työkavereille kun kaikkea ei itse kerkiä syömään.

Omakotitalon tontti on pieni oma ekosysteemi, jota voi joko hallita järkevästi tai sitten ihminen voi porsastella vähintäänkin samaan tapaan kuin rietas kaupunkilainen konsanaan. Kyse on ihan siitä miten ihminen omaa elämäänsä haluaa elää. Minä pidän ajatuksesta, että kasvikset kiertävät kehää rajatulla alueella, omalla tontilla. Tarina alkaa siemenestä, joka kylvetään kasvimaalle. Myöhemmin vihannes syödään, siemen otetaan talteen ja naatit ynnämuut jätteet kompostoidaan. Komposti tuottaa multaa, jota kärrätään kasvimaalle. Otetaan filmipurkista jälleen uusi siemen ja kierto alkaa alusta. Siinä on jotain älyttömän fantastista, että ihminen voi tallettaa (lähes) kaikkien syömiensä kasvisten dna:n talteen ja olla ainakin osittain riippumaton HSY:stä, Alepasta, kuljetusliikkeistä ja muusta infrasktruktuurista mihin tavallisen kaupunkilaisen elämä pitkälti nojaa. Okei, viljely vaatii paljon työtä ja siihen on aika vaikea motivoitua jos siitä ei tykkää. Monet paiskivat myös niin paljon duunia, ettei sitä päivittäistä parituntista vaan millään saa mahdutettua päivän aikatauluihin. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin omasta valinnasta. Jos viljelyyn on vain mahdollisuus. Ymmärrän tietysti, että kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole, mutta parveke- ja laatikkoviljelylläkin pääsee jo aika pitkälle. Joissain taloyhtiöissä on perustettu yhteisiä viljelyksia talojen sisäpihoille tai jopa katoille. Jos edes yrtit pystyisi kasvattamaan itse, sekin olisi jo iso asia. Ne kuitenkin kuljetetaan rekka-autolla keskusliikkeeseen ja kuorma-autolla lähikauppaan. Vähän kuin ampuisi tykillä kärpäsiä.

Kommentit (1)

  1. […] Viime viikolta ei paljon ollut visualisoitavaa duunin kannalta. Usein kun on jotain mielenkiintoista työtä, on vain niin kiire ettei sitä kerkiä millään dokumentoimaan. Viikon video keskittyy tällä kertaa siis yksityiselämään. Oltiin Veetin kanssa Lammassaaressa, Peetun kanssa fudistreeneissä. Vaimon kanssa oli pitkästä aikaa treffit leffan ja safkan merkeissä ja eilen hoitelin viherpeukalon hommia, josta  myös edellisessä blogipostauksessa. […]

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *