Ostin jokunen viikko sitten Porvoolaisesta antiikkiliikkeestä muutaman lasinegatiivin. Teille jotka ette tiedä, lasinegatiiveja käytettiin yleisesti 1800-1900 lukujen taitteessa, ennen kun varsinainen filmi keksittiin joskus 1930 -luvulla. Lasinegatiivi on tavallinen noin kämmenen kokoinen lasinpala, johon pimiössä penslattiin valolle herkkää matskua. Kuivuttuaan ensin, lasinegatiivi laitetaan pimeässä kameraan sisälle, otetaan kuva ja taas puretaan pimeässä ja kehitetään. Kehitetyn lasinegan läpi kuva valotetaan normaalisti suurennuskoneella valokuvapaperille. Näitä litkuja saa edelleenkin tilattua helposti netistä, mutta en itse ole koskaan kuvannut lasinegalle.
Alla olevat kuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla.
Kiehtovaa, eikö totta? Jonkun verran olen ostellut kirppareilta ihan paperikuvia, mutta negoissa on aina se jännitys mitä niistä paljastuu skannaamisen jälkeen. Koska negatiivien sisältöä ei kunnolla näe ostohetkellä, jää ne ehkä helpommin useammalta kilpailevalta harrastajalta ostamatta.