Vinyylilevy jackpot!

Alati jatkuva sade teki sen, että en jaksanut lähteä kaupungille lukuisia tapahtumia katselemaan vaan suunnattiin Tuusulan Femmatori -kirpparille. Aika usein varsinkin suosituimmilla kirppareilla jää joko luu käteen tai lompakkoon mojova aukko. En enää aikoihin ole juossut stadin kirppareilla vaan yleensä tulee lähdettyä vähintään Kehä 3:n ulkopuolelle, missä todellisten löytöjen mahdollisuudet silloin tällöin paranee.

Tänään pääsin ilmeisesti ensimmäisenä korkkaamaan yhden vinyylilevylaatikon, joka oli puolillaan jazz -levyjä hinnoiltaan 4€ – 7€. Jätin vähän muillekin ja tyydyin muutamaan Miles Davisin levyyn, Dave Brubeckiin, yhteen jazz kokoelma 10LP boxiin ja legendaariseen RUN DMC:n Raising Hell:iin, joka tuli skrätsättyä tärviölle Myyrmäkeläisessä kerrostaloasunnossa vuonna 1987.

Hyväkuntoisella käytetyllä tavaralla on usein itselleni enemmän arvoa kuin uudemmalla ja kalliimmalla. Muistan kun ostin muutama vuosi sitten -70 lukulaisen Dual levysoittimeni hieman vanhemmalta herrasmieheltä. Tyyppi oli säilyttänyt siististi muovitaskussa kaikki kuitit, käyttöohjeet ja TM:n testiartikkelin ko. laitteesta + muuta lippulappua. Levysoitinta ei saa autojen tapaan museorekisteriin, mutta vähän samanlainen fiilis sen käyttämisestä tulee. Tänään ostamieni levyjen entinen omistaja vaikutti myös pitäneen hyvää huolta levyistään. Useammassa levyssä oli jokin lehtileike tai levyarvostelu sisällä. En tiedä, mutta jotenkin siitä tulee hyvä fiilis jos tavaralla on historia.