Trumpistan
Trumpistan

Art of the Deal

Donald Trumpin keskeinen vaalivaltti oli lupaus hoitaa Yhdysvaltoja kuten yritystään. Tehdä hyviä diilejä. Voittaa.

Äänestäjät näkivät Trumpissa menestyvän liikemiehen ja kun tämä lupasi palauttaa työpaikat Yhdysvaltoihin, moni uskoi.

img_0754Trumpin kestoväite oli, että työpaikat valuvat Meksikoon, mutta jos hänet valitaan, niin tahti muuttuu. Hän lupasi lyödä pöytään nyrkkiä, rangaistusluontoisia tulleja ja henkilökohtaista neuvotteluneroutta.

Nyt Trump on kunniakierroksella juhlimassa vaalivoittoaan faniensa edessä. Ensimmäinen pysäkki oli Indianapolisissa sijaitseva ilmastointilaitteita valmistava Carrierin tehdas, jonka hän oli ottanut jo kampanjan aikana esille.

Yritys oli perustanut Meksikoon tehtaan ja sanoi vievänsä työt sinne. Trumpin väliintulon jälkeen yritys muutti mielensä ja nyt Trump kehui itseään siitä, kuinka pelasti 1100 ihmisen työpaikat (oikea luku lienee 800).

Hyvä heille, mutta melko paljon Trump myös jätti kertomatta.

Trump siis uhkasi kampanjan aikana, että jos yritys vie työt ulkomaille, sitä rangaistaan esimerkiksi 35 prosentin tullimaksuilla kun se yrittää myydä tuotteensa takaisin Yhdysvaltoihin.

Kuitenkin Carrier saa Indianan osavaltiolta (jonka kuvernööri varapresidentti Mike Pence on) seitsemän miljoonan dollarin verohelpotukset siitä hyvästä, että pitääkin työpaikat kotimaassa. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin 1300 työpaikkaa siirtyy yhä Meksikoon. Eli alle puolet jää Indianaan.

Ja kun Carrier myy Meksikossa tehdyt ilmastointilaitteet takaisin Yhdysvaltoihin, mitään lisätulleja ei olekaan, mutta yritysten verotusta kevennetään tuntuvasti. Lisäksi on syytä uskoa, että kun Yhdysvaltain armeija tekee Trumpin lupaamia uusia tilauksia, Carrierin emoyhtiö United Technologies on vahvoilla. Että sellainen diili.

img_0597Demokraattien Bernie Sanders totesikin, että Trump on juuri kertonut kaikille yhdysvaltalaisyrityksille, miten uhkailemalla saa verohelpotuksia. Eli jos haluaa ulkoistaa 5000 työpaikkaa Vietnamiin, kannattaa sanoa, että valitettavasti näinä globalisaation aikoina on pakko siirtää 10 000 työpaikkaa Meksikoon (sillä saa paremmin huomiota). Sen jälkeen voi neuvotella muhkeat verohelpotukset siitä hyvästä, että patriotismin nimissä puolittaa ulkoistuksen määrän.

Ja kyse on juuri sellaisesta valtiovallan puuttumisesta markkinatalouteen, jota republikaanit ovat perinteisesti vihanneet. Konservatiivinen Wall Street Journal julisti torstaina, että kyse oli ”lyhyen tähtäimen poliittisesta voitosta, joka vahingoittaa työntekijöitä ja taloutta, jos siitä tulee normi seuraaviksi neljäksi vuodeksi”. WSJ myös kehotti republikaaneja vastustamaan Trumpin vastaavia temppuja, jotka ”vaikuttavat suosituilta, mutta joita he eivät ikinä hyväksyisi presidentti Obamalta”.

Jopa uskollinen tukija Sarah Palin haukkui perjantaina Carrier-diilin sanoen, että se täyttää korruption ja sosialismin tunnusmerkit.

Kun Obama käytti valtion muskeleita autoteollisuuden työpaikkojen pelastamiseen, kyse oli miljoonasta työntekijästä, mutta hän ei tehnyt stadionkiertuetta saavutuksensa johdosta.

Se, että autoritäärinen johtaja henkilökohtaisesti puuttuu pieniinkin asioihin on kuin suoraan Pohjois-Koreasta tai Venäjältä. Kaikki on henkilökohtaista: hän osaa, muut eivät. Ja johtajan henkilökohtaista suosiota kannattaa tavoitella, sillä se ratkaisee, kuka on voittaja ja kuka luuseri. Sisäpiiri kuorii kerman.

img_0287Trumpin diilien keskeinen osa on se, miltä ne näyttävät. Tai miltä ne voi saada näyttämään. Viime kuussa Yhdysvaltoihin luotiin 178 000 uutta työpaikkaa. Trumpin kallis interventio oli tietysti tervetullut niille 800 ihmiselle, joiden työpaikka säästyi, mutta sen pääasiallinen tavoite oli saada Trump näyttämään siltä, että hän pitäisi vaalilupauksensa. Ja jälleen kerran, kun sitä aamusta iltaan rummutetaan, moni uskoo Trumpin version.

Aiemmin tällä viikolla Trump sai myönteisiä otsikoita siitä, että lupasi jättää ”totaalisesti” yritystensä hoidon ja keskittyä maan johtamiseen, jottei olisi mitään intressiristiriitoja. Ikään kuin se jääviys katoaisi sillä, että Trump sanoo niin. Yksityiskohtia on luvassa myöhemmin, mutta jos hänen lapsensa hoitavat kansainvälistä yritysrypästä ja Donald omistaa yhä kaiken, niin korruptiota tai vähintään sen hajua on mahdotonta välttää.

Diilintekijän maineella Trump aikoo ilmeisesti improvisoida myös diplomatian. Hän tuntuu uskovan todella paljon kykyynsä neuvotella lähes mikä tahansa sopimus nykyistä paremmaksi. Pariisin ilmastosopimus, Kuuba-suhteet, YK, NATO, monikansalliset kauppasopimukset, kv-diplomatia, Iranin ydinsopimus – kaikki huonoja diilejä, jotka hän saisi fiksattua helposti.

Trump tuntuu ajattelevan, että supervaltaa voi johtaa kuin perheyritystä, jonka tuntee läpikotaisin. Niinpä hän ei halua tiedusteluraportteja eikä huoli ulkoministeriön taustapapereita, vaan vetää fiiliksellä, kuten tämän viikon freestyle-puhelut Pakistanin pääministerin ja Taiwanin presidentin kanssa. Ulkoministeriön besserwisserit saavat hoitaa perästä kuuluvat ikävät puhelut Intiasta ja Kiinasta.

Tätä taustaa vasten on myös täysin loogista, että Trump on kertonut, että vävypoika Jared Kushner voisi hoitaa rauhan lähi-itään, koska on juutalainen ja tuntee alueen.

Niinhän niitä diilejä tehdään. Mennään ison egon ja vähäisten tietojen kanssa tonteille ja tullaan voittajina ulos.

Tai sitten ainakin julistaudutaan voittajiksi, laitetaan jostain toisesta aiheesta mehukas twiitti ja toivotaan, että kukaan ei enää muista kysyä, miten niissä neuvotteluissa lopulta kävi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *