Peruutusvaihde päällä

Kokoomus ajaa peruutusvaihde päällä kohti harvojen paremminvointia. Keinoina siihen ovat julkisen sektorin karsiminen, harmaan talouden suvaitseminen ja verojen suuntaaminen kulutukseen eli tasaveromalliin.

Katainen puhuu julkisen sektorin kymmenen miljardin kestävyysvajeesta ehdottomana tosiasiana. Puheet perustuvat viran puolesta pessimistisen ja poliittisesti ohjaillun valtiovarainministeriön laskelmiin. Kun niitä kierrätetään ulkomaiden kautta takaisin kotimaahan, ne muuttuvat kansainvälisesti hyväksytyiksi arvioiksi. Samalla unohdetaan ihan tietoisesti vaikkapa sellainen tosiasia, että Suomen kansantalouden kasvu oli tammikuussa 6,1 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Silti vaalikeskusteluissa puhutaan leikauslistoista. Tosin listojen sisällöstä ei puhuta mitään, mutta suuntaus on tietysti sama kuin tähänkin asti. Leikkaus aloitetaan heikoimmin toimeentulevien sosiaalietuuksista ja siihen se jääkin.

Harmaassa taloudessa liikkuu arviolta 12-14 miljardia euroa, joiden verotus toisi helposti valtiolle lisää tuloja ainakin kolme miljardia. Rakennusliiton ja tarkastavien viranomaisten yhteisen arvion mukaan Suomessa työskentelee tällä hetkellä 30 000 ulkomaalaista rakennusmiestä, joista vain 200 maksaa veroja. Alhaisimmillaan töistä maksetaan 5-6 euron tuntipalkkaa.

Tämä sopii kokoomuksen ajamaan uusliberalistiseen talousteoriaan, jonka mukaan valtio ei saa millään tavalla puuttua työmarkkinoiden toimintaan. Teorian mukaan kaikki työntekoa ja työsuojelua koskeva lainsäädäntö on hävitettävä. Näin työntekijät voivat kilpailla täysin vapailla markkinoilla ainoana valttinaan mahdollisimman alhainen palkkapyyntö. Talousrikollisuuden torjunnan järjestelmällinen laiminlyönti osoittaa, että oppia toteutetaan vaivihkaa.

Kokoomuksen ehdokkaista yli 50 % ei halua nostaa suurituloisten verotusta ollenkaan. Puolueen virallinen linja on, että pääomaveroa nostetaan prosenttiyksikön verran silmänlumeeksi. Tästä puhutaan vastuunkantona ja kädenojennuksena.  Jo se kertoo, että kyseessä on pitkin hampain tehty myönnytys, josta ei tarvitse ja josta ei aiotakaan pitää kiinni. Sen sijaan tasaverotus tulee toteutumaan varmasti välillisten verojen nostolla. Näin köyhä maksaa suhteessa enemmän veroja kuin rikas.

Maa peruuttaa kovaa vauhtia kohti sadan vuoden takaista yhteiskuntamallia. Siinä maailmassa patruunat olivat oikeita porhoja, isännät isäntiä ja piiat ja rengit pysyivät pilttuissaan. Se on harvojen paremminvointia.

Kommentit (2)
  1. Enoch Nitti
    6.4.2011, 11:32

    Näistä kokoomuksen ehdokkaista todennäköisesti valitaan juuri niitä, jotka kuuluvat tähän hyvätuolisten joukkoon, jotka eivät omia verojaan halua alentaa.

  2. Enoch Nitti
    6.4.2011, 11:33

    Näitä kokoomuksen ehdokkaita valitaan todennäköisesti juuri siitä hyvätuloisten joukosta, jotka eivät omia verojaan halua pienentää.

Kommentointi suljettu.

Sotapäälliköt

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolaista raivostutti aamulla televisiossa. Häntä suututti se, että Suomi ei nyt ole niissä pöydissä, joissa Libyan asioista tulevaisuudessa oikeasti päätetään. Tämä johtuu tietenkin siitä, että Suomi ei lähettänyt hävittäjiään sotatoimiin. Niitä ei edes pyydetty, mikä tietysti raivostuttaa vielä enemmän. Kaikkein eniten tietysti harmittaa se, että Ruotsi osallistuu tähän suureen ja sankarilliseen sotaretkeen.

Liian moni poliitikko haluaa olla myös sotapäällikkö. Ehkä kaikki haluavat, mutta joissain se näkyy selvemmin kuin useimmissa muissa. Erityisesti kokoomuksen johtohahmot näyttävät olevan kovin kiinnostuneita sotimisesta. Torvisoitto ja marssiaskelten kaiku elähdyttävät mieliä.

Kun Alexander Stubb nimitettiin ulkoministeriksi, hän piipahti melkein ensi töikseen Afganistanissa tapaamassa rauhanturvaajiamme. Uutisfilmeissä ministeri liikkui sotilaallisen jämäkkänä ja loi teräviä katseita kypärän reunan alta kuin parhaat  näyttelijät elokuvissa. Hän oli tosiaankin pukeutunut kypärään ja suojaliiveihin, vaikka oikeat sotilaat ja jopa toimittajat pyörivät ympärillä paitahihasillaan. Kontrasti antoi sotilaallisen vaikutelman lisäksi kuvan myös lapsellisuudesta.

Halu osallistua Libyan sotaretkeen näyttää minun silmissäni samalta kuin poikajoukon antama sakinhivutus hankalalle tyypille. Lyömisestä huolehtivat isot korstot, mutta sieltä turvallisten selkien takaa myös pätemisenhaluinen reppana haluaa päästä vähän moksauttamaan. Se nostaa itsetuntoa ja rehveli luulee saavansa teollaan isojen poikien hyväksyntää. Tosiasiassa hänen paskamaista luonnettaan halveksitaan.

Vaikka sodalla onkin YK:n hyväksyntä, ei silti tarvitse rynnätä etulinjaan. Suomella on pitkät perinteet ja ennen kaikkea osaamista rauhanturvatoiminnassa, joten kannattaa keskittyä siihen. Sen lisäksi humanitaarista apua tullaan varmasti pyytämään myös meiltä. Sodassa kuolee ja haavoittuu ihmisiä ja infrastruktuuria tuhotaan surutta. Kyllä asioiden korjaamiseen resursseja tarvitaan ja silloin voi Suomikin olla avuksi.

Se siinä vain on huono puoli, ettei jälkisiivous ole läheskään niin kunniakasta kuin sotiminen. Oikeassa sodassa moni poliitikko olisi päässyt poseeraamaan ja antamaan kuvan jämerästä johtajasta ihan tositoimissa. Tosin tietenkin turvallisesti selustassa.

Kommentit (2)
  1. Liekkö kiire sotimaan jotta voidaan jälleenrakennusraha kakusta saada oma siivu.

  2. Ja sitten sotaan lähtemisen jälkeen ihmetellään mahdollisia pommi-iskuja Suomessakin. Jossain varoitettiin kerjäämästä verta nenästään, ja se varoitus sopisi suomalaisillekin sotaintoilijoille.

Kommentointi suljettu.