Tyhmät köyhät
Joensuussa opiskeleva Juho Malinen halveksii köyhiä. Joulukuussa tämä kokoomuksen kannattajaksi julistautuva bloggaaja hämmästytti kirjoittamalla maahanmuuttajiakin suuremmasta menoerästä, valkoisesta roskasakista. Tähän roskasakkiin kuuluvat häneen mukaansa paitsi työttömät, niin myös merkityksetöntä rutiinityötä puurtavat näköalattomat uurastajat, joilla ei ole minkäänlaisia pyrkimyksiä menestykseen.
Nyt hän julistaa, että äkillinen köyhyys on ihmisen omaa tyhmyyttä. Työttömyyden yllättäessä on köyhän turha ruikuttaa, vaan hän saa tyytyä kohtaloonsa ja kärsiä tyhmyydestään. Tämä tarina on kokonaisuudessaan luettavissa täältä 69485-akillinen-koyhyys-on-ihmisen-omaa-tyhmyytta
Tällä kertaa olen joistain asioista Malisen kanssa jopa samaa mieltä. Jatkuvan kuluttamisen tässä ja nyt -ideologia on syrjäyttänyt perinteisen pahan päivän varalle säästämisen. Malinen puhuu kuitenkin ilmiselvästi vain omasta ja itsensä kaltaisten puolesta. Hänen maailmassaan jokainen on puhtaasti oman onnensa seppä ja yhteiskunnan tukitoimet ovat tarpeettomia. Hänellä on varaa laittaa kuukausittain rahaa syrjään kasvamaan korkoa siitä huolimatta, että hän väittää elävänsä niukkaa opiskelijan elämää.
Malinen ja muut hänen kaltaisensa eivät ymmärrä yhtään mitään pienituloisen elämästä. Kun osa-aikaisesta pätkätyöstä saatu palkka menee viimeistä senttiä myöten normaaliin elämään eikä edes riitä, on aivan turha tulla antamaan säästämisneuvoja. En tiedä, millainen on Malisen elinympäristö, mutta luultavasti hän ei edes tunne ketään oikeasti pienituloista. Malinen näkee köyhät vain tyhminä ja ruikuttavina sosiaalitoimen asiakkaina, jotka ovat tuhlanneet kaikki rahansa huonekaluihin ja lehtipuhaltimiin. Onneksi hän tällä kertaa jätti mainitsematta taulutelevision, joka hänen aiemmissa kirjoituksissaan toistuu köyhän turhan kulutuksen symbolina.
Ei Malisen mielipide kovin uusi eikä ainakaan järin hääppöinen ole. Tuli kuitenkin mieleeni, että ehkäpä hän haluaisikin ottaa jutustaan pois sanan ”äkillinen”. Silloin koko kirjoitus saisi uuden ja puistattavan sävyn. Ajatelkaapa otsikkoa : Köyhyys on ihmisen omaa tyhmyyttä. Saattaa olla, että hän kirjoittaa tällaisen jutun jo huomenna, jos vaaleissa käy hänen kannaltaan oikein hyvin.
Tyypillistä uusluberalismia; Työttömyys johtuu sosiaaliturvasta ja köyhät ovat köyhia, joko laiskuuttaan tai tyhmyyttään. Jaana Pelkonen ja muut nuoret kokoomuslaiset kasvavat jossain vaiheessa aikuisiksi.
Tuo köyhyyden syy on varsin mielenkiintoinen. Tunnen monia ihmisiä joiden mielestä ihmisen menestys on hänen omaa aikaansaannostaan. Olen muutaman kanssa aiheesta keskustellut.
– herra x, sukujaan äidin puolelta Kurkia (suomen vanhin aatelissuku), perinyt riittävästi metsää, harrastaa osakekauppaa ja töissä käyntiä. Koulutodistusten keskiarvo lähellä kymppiä.
– rouva y, yrittäjä, neroksi nuorena diagnosoitu sekä suomen että usa:n koululaitoksen toimesta.
Nämä henkilöt uskovat siis siihen että jokainen on oman onnensa seppä. Kysymykseen, olisitko samaa mieltä mikäli olisit 3 kk vanha aidsia sairastava somali afrikan sarvessa ei tule vastausta.
Eilen pubissa oli myös pari kaveria jotka vinoilivat vaalikampanjastani. Kansainvälisen suuryrityksen johtoryhmään kuuluva diplomi insinööri ja professorin duunia tehnyt tekniikan tohtori jonka äo on 167 perinteisillä mittareilla. (Uskottavuuden säilyttämiseksi, Rouvisen Pasi ja Asko) Toinen heistä pitää menestyksen mittarina rahaa. Tohtorismies sanoi ettei hänellä ole tarvetta kerätä rihkamaa. Siis rahaa. Minä vetosin miehiä äänestämään, puheeni oli liikuttava. Te jotka olette niin köyhiä että joudutte tekemään töitä, tarvitsette puolustajan. Miehet eivät korvaansa lotkauttaneet. He eivät koe tarvitsevansa puolustajaa.
Asko nauroi kaksinkerroin. Hänen mielestään minä olen suomen paras v?lija. Kehui että minun kanssani keskustelu on kuin hankaisi nahkaansa hiekkapaperilla, erittäin nautittavaa pieninä erinä.
Mutta, kuinka määritellään köyhyys? Jos ihminen joutuu myymään aikaansa, hän on taatusti köyhä. Samaten kun ihminen jolla raha ei riitä välttämättömään.
Jos työntekeminen on köyhyyttä, rikkautta saa vain perimällä. Mikä taas ei riipu ihmisen kyvyistä vaan tuurista. Siispä köyhyys ei koskaan ole ihmisen oma syy vaan määräävä tekijä on sattuma. Sama pätee myös kykyihin. Jokainen löytyy jostakin kohtaa gaussin käyrää niin henkisiltä kuin fyysisiltä kyvyiltään. Joku on vahva, joku fiksu. valtaosa ei kumpaakaan. (Käytän rajana sitä 20 / 80 yhteiskuntaa jossa työntekemiseen riittää 20% väestöstä. Tällöin 80 % on ylijäämää.)
Siispä, sattuma määrää kuka on rikas, kuka menestyvä. Ne joita onni suosii, näkevät sen omaksi ansiokseen, ne joita ei suosi, saattavat ymmärtää olevansa vain tilastollinen keskiarvo. Erittäin harva kuitenkin ymmärtää sen. Tosin asiaa voi selventää. keskustelin muutama vuosi sitten pubissa uusnatsien kanssa eutanasiasta. He sen hyväksyivät alkuun rodullisesti heikkotasoisten suhteen. Kun siirryimme konkreettiselle tasolle elikkä määrittelin rajat.
– äo 120
– 90 kg penkistä
– 2400 m, 12 min juoksutesti
He eivät enää olleetkaan yhtä innokkaita geeniperimän korjaajia. (ja viereisestä pöydästä tarjottiin minulle töitä. energia alan tiedotushommia.)