Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Katse tulevaisuuteen

En ole erityisen ihastunut hokemaan ”Kyllä kansa tietää” ihan sen kuluneisuuden takia. Se nyt kuitenkin on demokratian pelisääntöjen mukainen tosiasia, jonka kanssa on elettävä ja jonka mukaan ilman muuta tullaan pärjäämään. Siinä mielessä kuulostaa ikävältä vaalitulokseen pettyneiden pilkka huonohampaisesta tuulipukukansasta, joka keskiolutkuppiloissa örveltämisen lomassa kävi lippalakki silmillä antamassa äänensä. Jotenkin näiden itsensä eliitiksi mieltävien puheista tulee mieleen historia ja erityisesti historialliset romaanit. Kuten tunnettua, ei kansa kaikkien mielestä ole koskaan ollut riittävän kypsää äänestämään oikein.

Topias Topiaanpoika Romppainen ei edes osannut lausua aatteensa nimeä, vaan puhui soli-sali-ratista. Viisaampi naapuri sentään ymmärsi kyseessä olevan sosialisti-mokkuratti. Kirkonkylän herrasväkeä kauhistutti, että näidenkin moukkien ääni oli samanarvoinen heidän oman, sivistyneen äänensä kanssa. Kun Saarijärven Paavot ja Sven Tuuvat eivät osoittautuneetkaan kansallisromanttisen hengen luomiksi kuviksi, oli pettymys hirmuinen. Pappilan rouva totesi uuden hallituksen menevän, kun näki Leppäsen Preetin kihnustavan tiellä kivääri olalla.

Märehtimisen sijaan on kuitenkin viisaampaa katsoa tulevaisuuteen, jossa lähimpänä näkyy ensimmäinen koetinkivi. Se on tietenkin Portugalin tukipaketti, joka aiheuttaa ihan perustuslaillisen ongelman. Eduskunnan päätös asiasta pitäisi olla valmiina 16. toukokuuta mennessä, mutta hallitus saadaan aikaisintaan 19. toukukuuta. Päätös on tehtävä eduskunnassa, mutta siihen tarvitaan hallituksen esitys. Toimitusministeriön johdossa toimiva Mari Kiviniemi ei aio esitellä asiaa päätettäväksi ja ilman esitystä ei päätöstä voi tehdä.

Äkkiä katsoen voisi luulla kyseeessä olevan Kiviniemen kiukuttelu, mutta ei se sitä ole. Asia on tosiaankin liian iso toimitusministeriön esiteltäväksi, varsinkin kun tukipaketin vastustajilla on uudessa eduskunnassa niukka enemmistö. Siinäpä on vaalien voittajilla pähkäilemistä kerrakseen.

Kun aloitin kirjallisuutta lainaamalla, niin jatketaan samalla linjalla. Kalle Päätalon setä totesi aina, että näkyypähän, ja eivät asiat niin mene, etteivätkö ne jotenkin mene. Niin käy nytkin. Kiviniemi taipuu esittelemään asian eduskunnalle. Toinen vaihtoehto on, että muu Eurooppa päättää asiasta ilman Suomea ja myöhemmin katsotaan, osallistutaanko siihen vai ei.

Ei Suomi sentään Euroopan napa ole, vaikka vaalit tällä kertaa poikkeuksellisen paljon kiinnostivatkin.