Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Pakkojuhla

Minä en ole juhannusihminen. En minä juhli mitään näitä pakollisia hauskanpitopäiviä, mutta juhannus on näistä kaikista jotenkin tympein. Siihen nimittäin ladataan valtavasti paineita. Koko viikon on uutisten tärkein anti tuntunut olevan juhannussää: paistaako aurinko ja jos ei paista, niin sataako? Jos sataa, niin meneekö koko juhannus ihan persielleen?

Menee se persielleen joka tapauksessa. Vettä sataa, grilli savuttaa, itikat syövät ja se tanssiorkesteri on ihan paska. Kokkojuhlien periaate on se, että iso lauma ihmisiä kokoontuu töllistelemään lähinnä toisiaan ja siunailemaan humalaisten törttöilyjä. Katsokaa vaikka Heikki Turusen romaanista Joensuun Elli tehtyä elokuvaa.

Kesämökillään saa jokainen tehdä ihan mitä haluaa ja niin onkin parasta. Ainakin nämä ihmiset pysyttelevät omissa porukoissaan örveltämässä.

Uutisten toiseksi tärkein aihe oli ainakin eilen juhannusliikenne. Kaikki Suomen törpöt tuntuivat ängenneen tielle samanaikaisesti ajamaan toistensa puskureissa kiinni. Kaikilla oli hirmuinen kiire päästä nauttimaan Suomen luonnosta.

Vuodesta 1999 lähtien minulle kaikki juhannukset ovat olleet loistavia. Silloin asuin Helsingin Vallilassa ja ensimmäistä kertaa elämässäni en lähtenyt juhannuksena yhtään minnekään enkä tavannut yhtään ketään. Kävelin aattoiltana tyhjässä kaupungissa ja nautin suunnattomasti hiljaisuudesta. Siitä lähtien olen asunut maalla ja pysytellyt juhannukset rauhallisesti kotona. Niin aion tehdä jatkossakin.

Tänään ruvetaan laskemaan hukkuneita. En halua arvailla saldoa, mutta muutama ihminen kuolee ihan varmasti turhan takia tänäkin vuonna. Yleensä tapana on varoitella ystävällisesti lähimmäisä, joten minä teen ihan samoin. Teen sen lainaamalla Lapinlahden Lintujen vanhaa sketsiä Kalastuskilpailu watch?v=JWgz5oQ8gk0

Älkää päätykö tuon kilpailun saaliiksi. Kaikesta huolimatta toivotan kaikille oikein hyvää juhannusta ja ankeaa paluuta arkeen.