Hallinnon tasokkuus
Kunnan hallinnon yleisen tason näkee helposti lukemalla hallintoelinten pöytäkirjoja. Laadussa on parantamisen varaa silloin, kun näistä jäljelle jäävistä ainoista virallisista asiakirjoista löytyy jatkuvasti puutteita ja virheitä. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, mitä pöytäkirjoihin merkitään ja mitä sieltä unohdetaan. Jos jälkeenpäin tulee epäselvyyttä kokouksen kulusta tai tehdyistä päätöksistä, on yleensä muistikuvia enemmän kuin kokoukseen osallistujia. Siksi kaiken pitää olla kohdallaan.
Tämmöisten puhujaa pidetään joutavana ja byrokraattisena pilkunviilaajana. Saahan sitä vähätellä, mutta monelta sotkulta vältyttäisiin, jos kunnat satsaisivat enemmän pöytäkirjanpitäjien koulutukseen. Ihan ensimmäiseksi pitäisi ymmärtää, että pöytäkirja on puheenjohtajan pöytäkirja. Sihteeri on vain puheenjohtajan tekninen avustaja, joka ei saa tulkita kokouksen kulkua oman mielensä mukaan. Pöytäkirjantarkastajat sitten aikanaan vahvistavat, että kaikki on oikein kirjattu. Jos erimielisyyksiä tulee, päättää koko toimielin pöytäkirjan oikeasta sisällöstä.
Juuan kunnan kaikkia esityslistoja ja pöytäkirjoja voisi käyttää oikeinkirjoituksen opetusmateriaalina peruskoulussa. Kieliopin ja oikeakielisyyden puolesta ne sopisivat hyvin lukion materiaaliksi. Tämä ei sitten ollut kohteliaisuus. Oppilaiden tehtäväksi nimittäin pitäisi antaa virheiden etsiminen ja korjaaminen.
Jokaisen kunnan hallintosääntöön on otettu määräykset siitä, mitä pöytäkirjaan merkitään. Sieltä ja lainsäädännöstä löytyy myös tieto siitä, millainen pöytäkirjanotteen on oltava. Jos kokouksen sihteeriksi tempaistaan sattumanvaraisesti suunnilleen kuka tahansa sillä hetkellä vapaana oleva, saattaa käydä vaikka näin:
Sosiaali- ja terveyslautakunnan sihteeriksi määrättiin kirjanpitäjä. Se on täysin mahdollista, koska hallintosäännössä ei sanota mitään pöytäkirjanpitäjän pätevyydestä. Kirjanpitäjä on ihan varmasti ammattilainen numeroiden kanssa, mutta pöytäkirjanpitäjäksi ilmeisen kouluttamaton.
Lautakunta käsitteli oikaisuvaatimusta ja vaatimuksen tekijä sai tietenkin otteen pöytäkirjasta. Otteen mukana ei tullut yhtään liitettä ja sen oli allekirjoittanut kirjanpitäjä, ei pöytäkirjanpitäjä. Asianosainen pyysi ja sai uuden otteen. Nyt nuo virheet oli korjattu, mutta otteesta puuttui kokonaan päiväys. Ehkä homma onnistuu kolmannella kerralla.
Päiväyksen puuttuminen on erittäin ikävä virhe, koska asianosaisen valitusaika lasketaan siitä, kun hän on saanut päätöksen tiedoksi. Jos päiväystä ei ole, joutuu valitusviranomainen tekemään ylimääräistä työtä selvittäessään valitusajan alkamista. Kunnan jäsenen laillisuusvalituksessa asia on toinen, koska valitusaika alkaa pöytäkirjan nähtävilläpidosta.
Nyt tämä menee ihan ilmaiseksi luennoimiseksi. Anteeksi taas kerran ja ei millään pahalla. Kymmenen vuoden rupeama Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirjanpitäjänä vaan sattui opettamaan oikeat menettelytavat. Opettajina olivat lisäksi vanhan polven ammattilaiset, joiden nuoruudessa pöytäkirjat olivat suoranaista taidetta.
No nyt ymmärrän ’koulutuksesi’ ja ’oppimiskykysi laatua’, kun olen Saku ihmetellyt täsmällisyytesi linjan laatua niin moneen kannanottoon.
Saahan sitä kysyäkkin kuitenkin Sakulta jotain näin siis käyttäen tilaisuutta hyväksi??
Noh vataat joa haluat siis; kun tein valituksen kilpailulainsäädäntöön liittyvässä asiassa, jonka nyt jälkeenpäin ymmärrän olevan useankin yleislain kokonaisuutta, eli tasapuolisesta kohtelusta markkinoilla ja määrävän markkina-aseman synnystä on kyse, joka on hyvinkin ’asiakohtaista’ tietenkin. Mutta määräävä markkina-asema käsittääkseni voi syntyä myös julkisen vallan toimiessa ns. ’välillisessä syrjinnässä’ ja kilpailunrajoituslain linjat on muuttuneet kai maaseudun ’valtikkaa pitävien’ piireissä huomattavastikin hitaammin kuin suuremmissa kaupungeissa, jossa on erilaisia mielipiteitä ja siis voidaan olla (uskalletaan olla) eri mieltä asioista ihan aidosti. Erimielisyyshän täällä itäsuomalisten keskuudessa tarkoittaa lähinnä ’samanmielisten’ joukosta pois karkoittamiseksi. (siis Mooseksen laki on lähinnä voimassa)
Itse kysymys on ’torikapinaksi’ nimeämässäni Kiteen torisäännössä, joka tuli 1.6.2006 voimaan ja siinä on vastikkeeton etu kaikille kauppiaille. Vastikkeetta (ilmaiseksi) saa vuokrata yhden 4 x 4m alueen ja sitä suuremman alueen tarvitseva on määrätty maksamaan saman kokoisesta (4 x 4m) ruudusta 10 e kpl/vrk. Sanomattakin siis on selvää, että kaikki eivät saa yhtä suurta alennusta, vaan ko. taksoitus suosii pienemmän tilan tarvitsevia ’prosentein laskettuna’.
Sitten kun vielä tuota vertaa neliövuokraan ulkotilassa, niin esim. minun ja puolisoni firman määrättiin maksamaan 160 m2 paikasta 90 euroa/päivä.
Tein valituksen määräajassa, mutta vetosin yhdenvertaisuuteen ilman täsmentävää selvitystä ja en osannut ko. asiaan koko määräävää markkina-asemaa edes mainita tuolloin, mutta mainitsin kuitenkin EU:n myötä tulleeseen suureen määrään uusia lakeja ja asetuksia ja vetosin ’eettiseen oasaan’, eli kohtuuttoman suureen vuokraan 160 m2 alueesta ja toisien kauppiaiden tekniseen osaan eli ’tavallisen kokoisen torikauppiaaseen’, jolle kyseisestä vastikkeettomasta 16 m2 alueesta on huomattava yleensä 50% hyöty, eikä siis elinkeinon mahdollisuus ole uhattuna.
KYSYMYS: Mitä pitää olla esittää kaupunginhallitukselle tällaisessa tilanteessa, kun vielä huomioidaan sellainen todellisuus, että yhdenvertaisuussuunnitelmaa ei oltu tehty Kiteen missään viranomaisessa ja viranomaisten toimintaoli ns. ’vinossa’ paikallisten yrittäjien puoleen?
P.S. Vielä vuonna 1987 on Kiteellä järjestyssäännössä yritetty kieltää kiertävien kauppiaiden toiminta kokonaan silloisen kunnan aueella ’lieveilmiöiden’ vuoksi.
(Vielä P.S.)
Jäi pois vastaus Kiteen kaupunginhallitukselta, eli siinä ei muutettu ’kohtuuden nimissä’ ison tilan tarvitsevan kauppiaan asemaa, vaan ko. kannaotto oli, että ei olla täsmällistä lakia ja pykälää esitetty ja torisääntö taksoineen jätettiin silleen, kuitenkin sitten erikseen on päätetty, että ’ison tilan tarvitseva’ rekka tms. maksaa enintään 50 euroa. (siis oudohkoa on, enkä saa pöytäkirjoja tuosta ’50 rajoituksesta’?)