Yksityistäminen ja kontrolli
Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin julkisen sektorin yksityistäminen etenee ja samalla alempiin kansanosiin kohdistuva kontrolli kovenee. Tätä professori Heikki Ylikankaan jo 80-luvulla toteamaa asiaa olen jankuttanut jo varmaan kyllästymiseen asti. Jankutan lisää ihan tahallani.
Valtion laitoksia on yksityistetty vähitellen jo parikymmentä vuotta. Kaava on aina sama; ensin laitoksesta tehdään valtionyhtiö. Sen jälkeen yhtiöstä myydään osakkeita yksityisille ja lopulta osake-enemmistö on siirtynyt kansainvälisille pääomasijoittajille. Koko toiminta on kadonnut demokraattisesti valittujen päättäjien ulottumattomiin.
Seuraavana on vuorossa niinkin keskeinen asia kuin puolustusvoimien ruokahuolto. Sen yhtiöittäminen on parasta aikaa meneillään. Neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen uusi yhtiö kuulemma alkaa kilpailla vapailla markkinoilla ruokahuoltopalvelujen tarjoajana. Tosiasiassa siirtymäkauden jälkeen koko yhtiö myydään eniten tarjoavalle. Niin on käynyt aina ennenkin. Sen jälkeen armeija marssii kansainvälisten pääomamarkkinoiden määräämässä tahdissa.
Terveydenhuoltoa yksityistetään koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Eilen illalla uutisissa kerrottiin, että pääkaupunkiseudun yksityisillä lääkärifirmoilla on jo vaikeuksia saada rekrytoitua henkilökuntaa. Tämä johtuu siitä, että maksukykyisten ja -haluisten eläkeläisten määrä lisääntyy. Samaan aikaan julkinen sektori kamppailee resurssipulan kourissa. Henkilöstön määrä vähenee sekä rahapulan että henkilökuntakadon takia. Potilaiden määrä sen sijaan ei vähene, joten tietenkin vähävaraisten palvelu heikkenee.
Kansan kahtiajaon mukana kontrollin tarve lisääntyy. Tätä ei koskaan sanota ääneen eikä edes toteuteta huomiota herättävällä tavalla. Kontrollia kiristetään sillä tavalla, että se on suorastaan helppo hyväksyä. Nyt sisäministerinä on kaikkien kontrollin lisääjien toiveuni eli kristillisdemokraatti Päivi Räsänen.
Hänen sukupuoli- ja uskonnollisia vähemmistöjä koskevista mielipiteistään ei tarvinne sanoa mitään. Samoin on tiedossa hänen vaatimuksensa vaikeuttaa alkoholijuomien hankintaa. Kaikki tämä on selvää pyrkimystä kiristää kontrollia ja kaikki tietävät, keitä tässä maassa on tarpeen valvoa. Tietenkin suunnilleen kaikkia niitä, jotka ovat potentiaalisia uhkia varakkaimmalle väestönosalle.
Viimeisin vaatimus antaa rattijuoppojen sakotusoikeus poliisille alkaa olla suorastaan vaarallinen. Asiana se ei äkkiä ajatellen kuuulosta mahdottomalta. Siinä kuitekin siirrettäisiin vain tuomioistuimelle kuuluvaa rankaisuvaltaa lainvalvontaviranomaiselle. Lain valvojasta tulisi myös syyttäjä, tuomari ja pyöveli. Kuvaavaa on poliisiylijohtajan ilmoitus, jonka mukaan järjestelyn toteuttamiseen on suorastaan valmiudet. Lieneekö suunnitteilla muutakin tuomiovallan siirtoa poliisille?
Jos tälle tielle lähdetään, niin sen loppua ei näy.
Kyyyyyllä minusta iniminen saa olla Päivi Räsänen, jos vain ite haluaa.
Mahtaisikohan asiat mennä näin jos olisi olemassa edes jonkinlainen toimiva demokratia?
Haluttaisiinkohan me äänestäjät kaikkien asioitten menevän ihan näin?
Sitähän me emme voi tietää kun ei meiltä sitä eikä mitään muuta kysytä.
Ainoa kysymys mikä meille on tehty, oli se että halutaanko me liittyä EU:hun.
Sitä ennen valehdeltiin silmät ja korvat täyteen, Miten uutta Opelia alkaa saamaan 17000 markalla, mikä olisi ollut tosi halpa hinta, kun silloin hintaa oli lienee 75000 markkaa.
Kaiken piti muuttua, portti taivaaseen aueta, sitten meidät päästettiin kerrankin sanomaan mielipiteemme jostain. Tästä ei tarvitse enempää sanoa.
Nythän se mitä demokratiaksi sanotaan ja moni vielä luuleekin on sitä, että kerran neljässä vuodessa annamme kaiken valtamme milloin mitenkin lipevästi valehtelevalle, tai viehkeästi pukeutuneelle, tai komealle kekkeruusille, joka sitten käyttää sitä pois antamaansa valtaa melkein (siis ei aivan) miten lystää.
Ei aivan miten lystää, koska näiden valittujen edustajien takana, siellä kulissien piilossa on se näkymätön valta, joka antaa raamit eduskunnalle sekä hallitukselle, miten näytelmä viedään läpi seuraavan kauden ajan.
Siinä on puolueilla huolena oman profiilinsa ja äänestäjiensä vaaliminen. He ovat kuin puun ja kuoren välissä.
Puun ja kuoren välissä koska äänestäjiä pelottavampi voima on siellä näyttämön lavasteissa.
Sitä voimaa on kunnioitettava. Sillä se on maailman suurin voima.
Se on rahan ja vallan voima.
Sitä voimaa voidaan myöskin diktatuuriksi kutsua. Sillä se on vahvemman voiman lakia jota myös käytetään kuten sitä vaan voidaan käyttää.
Luulisi että asia alkaa valjeta paksuimmankin peruukin alla, kun maailman tilannetta katselee.
Se että täällä länsimaissa ei tapeta eikä kiduteta, ainakaan niin että kukaan siitä tietää, ei poista sitä ettäkö emme olisi orjuutettuja, riistettyjä ja poljettuja ihmisiä.
Sorrettujen joukko kasvaa alhaalta ylöspäin kaiken aikaa, edeten kohti keskiluokkaa, joka kurjistuu myös vähitellen, raha ja sen tuoma valta nousee kuin kapillaarivoiman nostama vesi puun latvaa kohti, kunnes puun juuressa maa alkaa olla liian kuiva elättämään koko puuta.
Siis väistämättä tulee tapahtumaan että kamelin selkään heitetään se viimeinen korsi ja silloin se selkä katkeaa.
En haluaisi olla täällä silloin enää.