Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Joka kymmenes

Päivän lehtien mukaan ainakin joka kymmenes työelämässä mukana oleva tekee palkatonta työtä työvoimapoliittisen toimenpiteen tai muun harjoittelun nimellä. Tämä on luonut tosiasiallisesti kahdet työmarkkinat, jossa toisille maksetaan samasta työstä palkkaa ja toisille ei. Jotkut yritykset jopa nojaavat koko toimintansa ilmaisiin työntekijöihin.

On hyvä, että tämä on viimeinkin ymmärretty uutisoinnin arvoiseksi asiaksi. Työmarkkinoiden vääristymisen lisäksi toiminta on lainvastaista, koska työvoimapoliittisen työharjoittelun pitäisi aina johtaa vakituiseen palkkatyöhön. Tästä ei ole pahemmin koskaan piitattu.

Olen ennenkin sanonut, että mielestäni tässä täyttyy myös rikoksen tunnusmerkistö. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo asiasta näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Palkaton työharjoittelu asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan taloudellisen pakon ja muun ahdingon takia. Jos työelämävalmennuksen nimissä ilmaiseen työharjoitteluun käsketty kieltäytyy, niin hän menettää työttömyysetuutensa. Samalla hänen toimeentulotuksensa pienenee 20 %. Jos tämä ei ole taloudellisen ahdingon hyväksikäyttöä, niin mikähän sellaista mahtaisi olla?

Rikolliseen menettelyyn syyllistyvät työnantajan lisäksi työvoimaviranomaiset, joita voitaisiin syyttää yllytyksestä tai avunannosta rikokseen. Samoin syytteeseen voitaisiin asettaa kunnan viranomaiset, jotka järjestävät kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai rekisteröidylle yhdistykselle ilmaisia työntekijöitä kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä.

Kukaan ei tietääkseni koskaan ole rikosilmoitusta tehnyt, eikä se kannatakaan muuten kuin ehkä julkisuusmielessä. Ilmaistyö on muualla lainsäädännössä määrättyä toimintaa, joten ristiriita rikoslain ja muun lainsäädännön välillä on ilmeinen. Jos jollain olisi sisua ja halua, niin saataisiin ihan virallinen päätös siitä, että orjatyö on laillista.

Kun ravintola palkkaa työntekijän 500 euron kuukausipalkalla, ei yksikään tuomioistuin epäröi määrätä rangaistusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Jos sama yrittäjä ymmärtäisi ottaa ilmaisia työharjoittelijoita TE-toimiston suosiollisella avustuksella, häntä kehuttaisiin suureksi hyväntekijäksi.