Kilpailutusta
Juuan kunnanvaltuusto päättää huomenna valita kunnan kiinteistöjen energiatehokkuushankkeen kumppaniksi tarjouskilpailun voittaneen Schneider Electric Building Oy:n. Toivottavasti joku valtuutettu viimeinkin muistaa kysyä, mikä on sanaparina ja käytännössä mahdoton käyttötalouden investointirahasto, josta hankkeen kustannukset esityksen mukaan maksetaan.
Tämä olematon rahasto ei kuitenkaan ole tällä kertaa aiheeni. Haluan palauttaa valtuutettujen mieleen ja saattaa muiden tiedoksi kunnanhallituksen kokouksen 14.12.2011. Siellä käsiteltiin Siemens Oy:n selvityspyyntö koko hankkeen toteuttamisen lainmukaisuudesta.
Siemens epäili kunnan rikkoneen esteellisyyden ja kilpailuneutraalisuuden periaatetta tarjouskilpailussa. Aluksi tarjoajia oli neljä, joista kaksi suljettiin pois referenssien täyttymisen puutteen takia. Siemens oli toinen poissuljettu. Jäljelle jäivät Schneider ja YIT, mutta YIT vetäytyi hankkeesta nopeasti. Jäljelle jäi vain Schneider, joka ainoana osallistujana tietenkin voitti neuvotellen toteutetun kilpailutuksen.
Selvityspyynnössään Siemens totesi, että kilpailutuksen voittanut Schneider on laatinut sekä kilpailutuksen osallistumiskutsun että kilpailutusasiakirjat. Tämä rikkoo Siemensin mukaan kilpailutuslainsäädännön esteellisyys- ja neutraalisuusperiaatteita. Jo arkijärki sanoo, että jos joku pääsee laatimaan kilpailutusasiakirjat eli käytännössä toteuttamaan koko kilpailutuksen, niin hänellä on aika hyvät mahdollisuudet voittaa se tarjouskilpailu.
Kunnanhallitus vastasi Siemensille suunnilleen niin, että kilpailutusneutraalisuus on varmistettu ja siitä tullaan jatkossakin huolehtimaan. Sitä ei kerrottu, miten huolehtiminen tapahtuu, mutta varmaan oikeudessa sekin selviää. Siemens nimittäin ilmoitti pidättävänsä itselleen oikeudet ryhtyä asiassa oikeustoimiin.
Tämä kilpailutus tuo mieleeni erään toisen oudosti totutetun hankkeen. Vanhusten ikäosaamiskeskuksen yritys- ja yhdistyskoordinaattorin tehtävät kilpailutettiin ja voittajaksi selvisi paikallinen yhden miehen yritys. Samalta yritykseltä oli ostettu kiirellisyyteen vedoten suorahankintana ilman kilpailutusta yritys- ja yhdistysselvitys, joten kilpailutus järjestettiin lähinnä muodon vuoksi ja lain vaatimusten takia.
Näin meillä kilpailutetaan neutraalisti ja ilman esteellisyyttä.
Tyyppinä, joka tietää asiasta edes hitusen, sanoisin, että tilanne on varsin kummallinen – mutta ei ainutlaatuinen eikä välttämättä korruptoitunut. Vääristynyt, koska lopulta ei ollut kuin yksi tarjous, mutta niin siinä välillä käy. Joskus ei tule yhtään tarjousta.
Jännittävän tarinamme edelliseen episodiin kommentoidessani kirjoitin siitä, että pienten, syrjäisten kuntien projekteihin ei ole hirmuista tungosta, monesta syystä.
Oikea menettely tässä olisi kuitenkin – koska tehtävä ei ole kiireellinen – että projektiin pyydettäisiin uusia tarjouksia, sekä lehti-ilmoituksilla että kutsumenettelyllä.
Epämääräiselle sähläämiselle voi tulla loppu kahdella tapaa: valtuusto puhaltaa pilliin ja keskeyttää koko hankkeen. Kunnanhallituksen esitys ei ole kunnan edun mukainen ja hankintamenettelyn virheet asian jatkuessa käy kunnalle kalliiksi. Hanke on kuolleena syntynyt ajatus, jossa etevä konsultti osaa lypsää asiasta ymmärtämättömiä ja sillä tiellä Juuka nyt on. Toinen tapa on , että Siemens opettaa kuntaa ja kunnan virkamiehiä kantapään kautta.
Jos valtuusto uskoo ymmärtävänsä, mitä käyttötalouden investointirahasto on, ja hyväksyy tätä tarkoittavan rahoituskeinon, koko Suomi nauraa tuollaiselle viisaudelle. Tilinpitojärjestelmä ei ole koskaan tuntenut tuollaista termiä, mutta Juuan uudet johtavat virkamiehet ovat ilmeisesti keksineet jotain ennen kuulumatonta tai eivät sitten ymmärrä kuntataloudesta höykäsen pölähtämää. Kysymys mitä suurimmalla varmuudella on viimemainitusta.