Lain kanssa leikkimistä

Facebookissa joidenkin leikki alkaa mennä vaarallisen pitkälle. Lyhyesti kerrottuna tapahtumien kulku on seuraava: Ryhmä nimeltään Jussi Halla-ahon kootut sanansyömiset on julkaissut lähinnä avoimen ryhmän Ääri-islamin “monikulttuuri” vaarantaa lastemme tulevaisuuden keskusteluista otettuja kuvakaappauksia pahimmista ylilyönneistä. En viitsi toistaa niitä tässä, mutta on siellä ehdotettu mm. haulikon pistämistä laulamaan.

Nyt näiden kuvakaappausten uhreiksi joutuneet suunnittelevat rikosilmoitusta ja ryhmäkannetta tätä toista ryhmää vastaan. Heidän kunniaansa on kuulemma loukattu levittämällä heidän omia julkisia tekstejään.

Ehkä kannattaisi kuitenkin ajatella ennen toimimista.

Ryhmäkanne on mahdollinen vain kuluttajansuoja-asioissa ja sitä voi ajaa vain kuluttaja-asiamies. Jokainen loukatuksi itsensä tunteva joutuu siis tekemään esitutkintapyynnön henkilökohtaisesti. Sehän tietysti onnistuu jokaiselta, mutta kannattaa muistaa pari asiaa. Rikoslain 15 luvun 6 § sanoo näin:

Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Ryhmän “Jussi Halla-ahon kootut sanansyömiset” ylläpitäjä voi ensimmäisessä kuulustelussa tehdä tutkintapyynnön väärästä ilmiannosta sillä perusteella, että on julkaissut vain ihmisten omia tekstejä. Pelkkä omien julkisesti lausuttujen kommenttien näyttäminen niiden lausujalle ja muille ei ole kunnianloukkaus, mutta tämän toiminnan väittäminen rikokseksi voi olla väärä ilmianto.

Tutkintapyynnön tekemistä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei kannata edes haaveilla. Yksimielisesti ajatteleva facebookin ryhmä ei ole mikään kansanryhmä.

Sitten alkavat todelliset ongelmat. Kuvakaappaukset todistavat, että niissä esiintyvät ihmiset ovat saattaneet itse syyllistyä rikoksiin. Ainakin laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan löytynevät sieltä melko helposti.

Ennen tutkintapyynnön tekemistä kannattaisi ottaa yhteys lakimieheen. Hän luultavasti kertoisi, että ei ole kovin järkevää ilmoittaa sellaisesta rikoksesta, jonka todistusaineistona on oma syyllistyminen rikokseen ihan kuvakaappauksilla toteen näytettynä.

Nettikeskustelussa tunteet kuumenevat ja on helppo uhata poliisila ja oikeudenkäynnillä. Uhkauksen toteuttaminen on kuitenkin niin totista touhua, että sitä kannattaa harkita kahdesti. Laki ei ole mikään leikkikalu.

Kommentit (1)
  1. lady manhattan
    24.1.2012, 18:15

    No juu, mutta äänekkäimmin älämölöä pitävät persut netissä eivät selvästikään ole penaalin terävimpiä kyniä. Vaan niidenkin kanssa on elettävä, vaikka se onkin tuskallista.

Kommentointi suljettu.

Vallan rajat

Joskus sitä joutuu miettimään, missä kulkevat kunnan viranhaltijoiden päätösvallan rajat ja missä viranhaltijat itse ajattelevat niiden kulkevan. Otetaanpa pari esimerkkiä, jotka kuulin tutulta kunnanvaltuutetulta.

Juuan sivistyslautakunta velvoitti sivistysjohtajan valmistelemaan erään vähemmän miellyttävän asian lautakunnan esitykseksi kunnanhallitukselle. Sivistysjohtaja ei ole kuulemma halukas tarttumaan työhön, vaan halusi siirtää asian suoraan kunnanjohtajan vastuulle. Kunnanjohtajan siis pitäisi tehdä esitys suoraan kunnanhallitukselle. Kunnanjohtaja on ilmoittanut päättäneensä olla esittelemättä asiaa, joten se siitä. Näinkö se menee? Virkamiehetkö päättävät, mitä luottamushenkilöt saavat päättää?

Ei sentään. Jos esittelijät eivät hoida tehtäviään, niin toimielimet voivat päättää asioista ilman heitä. Ainakin Juuan kunnan hallintosäännön 12 §:n 5 momentin mukaan toimielin voi erityisestä syystä päätää, että asia käsitellään puheenjohtajan selostuksen pohjalta ilman viranhaltijan esittelyä.

Lautakunta voi siis ilman esittelyä päättää tehdä oman ehdotuksensa kunnanhallitukselle. Tällaista virallista lautakunnan esitystä ei kunnanjohtaja voi sivuuttaa, vaan hänen on pakko viedä se kunnanhallituksen käsiteltäväksi. Päätösehdotus ja päätös voivat sitten olla ihan mitä tahansa, mutta päätettäväksi asia on kuitenkin vietävä.

Toinen tapaus koskee sosiaalityöntekijää, joka on jostain närkästynyt eräälle toimeentulotukiasiakkaalle. Tämä asiakas käyttää aikaansa hyödyllisesti keräilemällä pulloja ja saa siitä hiukan rahaa. Jokainen voi päätellä, kuinka suuria nämä ansiot mahtavat olla varsinkin talvisaikaan pienellä paikkakunnalla. Sosiaalityöntekijä on kuitenkin uhannut lopettaa toimeentulotuen myöntämisen kokonaan, koska asiakas on hänet suututtanut ja kuulemma saa ansiotuloja pulloja keräämällä.

Sellaisen päätöksen ja erityisesti sen perusteena olevan laskelman haluaisin nähdä. Laskelmaan on otettava tiedossa olevat menot ja tulot, ja vajaus myönnetään toimeentulotukena. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tuloja sosiaalityöntekijä tietää ihan varmasti pulloja keräämällä kertyvän. Kiinnostaisi tietää myös se, miten aiotaan sivuuttaa Toimeentulotukilain 11 §. Sen mukaan tuloksi ei lasketa vähäiseksi katsottavia ansiotuloja. Lisäksi pullojen keräämistä ei muutenkaan katsota ansiotuloksi, vaikka vuoden päivät sitten verottaja esitti myös vastakkaisen tulkintamahdollisuuden.

Tuskinpa sosiaalityöntekijä asiaa ajateltuaan aikoo edes yrittää uhkauksensa toteuttamista. Kyseessä lienee asiakas, joka ei ole osoittanut riittävää kunnioitusta ja nöyryyttä. Hän on saattanut olla jopa niin röyhkeä, että on tiennyt jotain omista oikeuksistaan. Sellaista pitää näpäyttää.

Viranhaltijoiden ylimmästä alimpaan pitäisi muistaa, että he ovat kunnalla töissä ja heidän toimintansa on perustuttava lakiin. Heidän esimiehiään ovat kuntalaiset, joita luottamushenkilöt edustavat. Sitä sanotaan demokratiaksi.

Kommentit (0)
  1. Juuka rules
    23.1.2012, 13:29

    On se ollut jo aika pitkään tapana jos hieman epämiellyttävä asia tulee käsittelyyn, niin sitä ei esitellä. Ja asia ei etene.