Jos tympäisee
Jos ihminen sinua oikein tympäisee, niin ajattele, että maa siinä vain otti hetkeksi tuon muodon, liikkui, teki sitä ja tätä, mutta se on pian ohimenevää.
Tämän Pentti Haanpään neuvon olen yrittänyt pitää mielessäni ja tarvetta sen muistamiseen on aika usein. Tosin kuin voisi kuvitella, niin presidentinvaalien tuloksen suhteen siihen ei ole tarvetta. En minä Niinistön kannattaja ole, mutta kunnioitan ehdottomasti demokraattisten vaalien tulosta. Niinpä Niinistö on presidentti ja sillä hyvä.
Jos olette Niinistön kiihkeä vastustaja, mutta ette halua tyytyä ajattelemaan haanpääläisittäin, niin kannattaa lukea vaikkapa Emilia Kukkalan heti tuloksen selvittyä julkaisema räiskyvä kirjoitus. Tällaista sanallista ilotulitusta saa harvoin lukea. Olkaapa hyvä:herra-presidentti-voisitteko.html
Meitä vähän iäkkäämpiä ihmisia kasvatettiin kunnioittamaan toista ihmista ja olemaan kohtelias myös esivaltaa kohtaan. Tasavallan presidentti on instituutio, jolle jos kelle sivistyneessä yhteiskunnassa kuuluu asiallinen kohtelu ja myös kansan kannustava, kunnioittava suhtautuminen. Tuollaiset Emilia Kukkalan kaltaiset retostelijat ovat joko jääneet paitsi normaalia kasvatusta, vaille suvaitsevaisuuden perusarvoja tai sitten aika on muuttunut. Onneksi aivan niin mauttomuuksin tämä yhteiskunta ei ole vielä mennyt, kuin tämän Kukkalan höpinöistä yleistäen voisi ymmärtää. Demokratia on toiminut, kansa on valinnut presidenttinsä. 1.800.000 kansalaista ovat sanoneet sanansa valitun puolesta ja siihen Kukkalankin on sopeutuminen. Vittu, paska ja perse voivat olla Kukkalan arkipäivän elämää ja kielenkäyttöä, mutta presidentille hänen ei niitä kuulu tarjoilla. Hänellä ei Suomen kansalle ole todellakaan annettavaa, mutta suvaitsevaisuuden nimissä hänelläkin on oikeus purkaa katkeruuttaan. Sivistyneisyys siitä kuitenkin on kaukana. Siksi pitäisi raukka mölyt omassa mahassaan. Otan osaa tuskaanne.
Poliittinen satiiri ja ironia kuuluivat myös teidän vähän iäkkäämpien ihmisten sanavarastoon – tai ainakin osan teistä. Herjaaminen ei suinkaan ole nuorten keksintöä: herjaajiksi on omana aikanaan nimitetty myös myöhemmin tunnustettuja kulttuurihenkilöitä.