Sattuipa sopivasti
OECD julkaisi eilen Suomea koskevan maaraportin hallituksen kannalta sopivaan aikaan. Aika on niin sopiva, että julkaiseminen juuri nyt ei voi olla enää sattumaa. Se on täysin tietoinen ja harkittu valinta. Raportin sisältö on nimittäin täsmälleen sitä, mitä hallitus aikoo jo muutenkin tehdä. Nyt toimille saadaan mukavasti selkänojaa.
Henrik Braconier kantaa hengästyttävää titteliä. Hän on Taloudellisen yhteistyö- ja kehitysjärjestö OECD:n sihteeristön Suomi-deskin päällikkö. Hänen sanomansa on juuri sitä, mitä hallitus haluaa kuulla, mutta kansa ei.
Braconierin mukaan Suomi selviää vallan mainiosti 30 – 50 kunnalla. Kuntajärjestelmä vaatii perusteellisia uudistuksia talouden vakauden ja tehokkuuden takaamiseksi. Hänen mukaansa harvaan asuttujen alueiden kuntia ei voi pakottaa toteuttamaan samoja tehtäviä kuin suurkaupunkien, joten tarvitaan erityisratkaisuja.
En tiedä mitä erityisratkaisuja tämä Suomi-deskin päällikkö tarkoittaa, mutta ainakaan hän ei ole kuullut kansalaisten yhdenvartaisuudesta myös alueellisesti.
Lisäksi OECD:n raportti hoputtaa Suomea toteuttamaan pikaisesti joko mittavia säästöjä tai veronkorotuksia. Eläkeikää on nostettava ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä on vaikeutettava. Ikäihmisten kannustaminen työntekoon lisäisi työvoiman tarjontaa ja karsisi julkisia menoja.
Justiinsa niin, eläkeläisten työpanoksellahan ne asiat korjaantuvat. Mitäpä siitä, että työttömiä nuoriakin on kymmeniä tuhansia ja aikuisia vielä enemmän. Heidät varmaan pitää sitten laittaa ilmaistöihin.
Tänään julkaistaan harvaan asuttujen alueiden lopullisen alasajon suunnitelmat. Uusista kuntakartoista näemme, missä asuvista ei enää piitata tuon taivaallista. Veikkaan, että myös lakkautettavat varuskunnat ovat samoilla alueilla, etenkin Itä-Suomessa.
Tämmöisille OECD:n Suomi-päälliköille tekisi kyllä mieleni suositella tervaa ja höyheniä. Kyllä hallitus osaa lakkauttaa haja-asutusalueet ihan ilman hänen neuvojaan.
“Uusista kuntakartoista näemme, missä asuvista ei enää piitata tuon taivaallista.” Kyllä – esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja muiden asumiskeskittymien mammuttikunnissa.
Haja-asutusalueilla ja suurilla kaupungeilla on omat erilaiset ongelmansa, mutta hallitus (tai lähinnä ilmeisesti Kokoomus) yrittää ratkaista ne yhdellä lääkkeellä, joka ei sovi kumpaankaan.
Haja-asutusalueiden pienten kuntien ongelma on lakisääteisten palveluiden, lähinnä sosiaali- ja terveyspalveluiden kalleus. Näiden kuntien yhdistämisestä ei kuitenkaan saa paljon säästöä. Hallinto on kevyttä ja luottamushenkilöidenkin palkkiot pieniä (tai ainakin pienempiä kuin isoissa kaupungeissa). Säästöt siis on synnytettävä karsimalla palveluja.
Suurissa kaupungeissa ongelmia taas ovat parhaimpien veronmaksajien pakeneminen ympäryskuntiin, joustamaton byrokraattinen hallinto ja kyvyttämyys tehdä yhteistyötä näiden ympäryskuntien kanssa, mikä estää yhtenäisen yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Ratkaisuna on hävittää nämä ympäryskunnat ja jatkaa kuten ennenkin massiivisella byrokratialla. Keskuksen palvelut tuskin paranevat koska ovat jo monipuolisia, mutta reunoilta alkaa jälleen karsinta, koska eipä näissäkään liitoksissa synny ainakaan merkittäviä säästöjä hallinnosta. Jos nyt yhteenlaskettu työntekijämäärä vähän laskisikin, niin johtoportaan palkankorotukset kyllä syövät sen. Sillä mitä enemmän alaisia, sitä suurempi vastuu ja palkka.
Jo tehdyt kuntaliitokset ovat pääsääntöisesti osoittaneet ettei liitoksilla saada taloudellisia säästöjä. Poikkeuksiakin voi silti löytyä ja jotkut liitokset lienevät järkeviäkin mikä milläkin perusteella, mutta niiden pitäisi silti lähteä kuntalaisten enemmistön omasta tahdosta eikä valtion virkamiesten tai edes ministerien kartta- ja tilastoharjoituksista.
Yksi ratkaisu voisi olla terveydenhuollon siirtäminen kunnilta joillekin isommille yksiköille. Sanon voisi, koska sitä ei ole haluttu tarkemmin tutkia. Hallitus ei ole asiasta tietenkään innostunut, koska oppositiopuolue Keskusta on sitä ehdottanut. Ei se silti voi olla ihan mahdoton ajatus olla, koska monessa muussa maassa se kuulemma toimii ja vielä paremmin kuin meidän nykyinen järjestelmämme. Se veisi kunnilta ison osan menoista (ja tietysti vastaavasti myös tuloja tai verotusoikeutta siirtyisi pois kunnilta), mutta kunnille jäisi vielä yllin kyllin tehtäviä oikeuttamaan niiden olemassaolo.