Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Hyvät veljet ja siskot

Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämän mielipidekyselyn mukaan 35 % suomalaisista näkee kunnallista korruptiota paljon tai melko paljon, mutta 56 % ei näe sitä ollenkaan. Nuoret näkevät sitä vähemmän kuin keski-ikäiset ja sekä Vasemmistoliiton että Perussuomalaisten kannattajat näkevät sitä kaikkein eniten. Keskustan äänestäjien silmiin sitä osuu vähiten.

Tutkimus koskee mielipiteitä ja se selittääkin aika paljon tuloksia. Jos lähtökohtana on, että roistoja ne ovat kaikki, niin korruptiota epäilee varmasti. Jos taas luottaa siihen, että meidän miehemme ja naisemme hoitavat asiat kuten ennenkin, niin epäilykselle ei ole sijaa. Nuoria taas harvemmin kiinnostaa koko kunnallishallinto, joten aika moni ei edes tiedä valtuuston, hallituksen ja lautakuntien välistä eroa.

Ei tämä kuitenkaan mikään humpuukitutkimus ole. Kunnissa esiintyy rakenteellista korruptiota, mutta sen näkeminen vaatii alan tuntemusta. Kuntien päätöksiä ei voi ostaa rahalla, vaan koko järjestelmä perustuu monimutkaisiin verkostoihin. Juuri siksi korruptio ei näy selvästi eikä se täytä edes rikoksen tunnusmerkistöä. Kaikki päätökset voidaan perustella objektiivisen kuuloisesti, joten päättäjätkään eivät aina näe asioiden taustoja.

Järki, hyöty, ystävyys, sukulaisuus, asiaperustelut ja laillisuus sekoittuvat helposti sellaiseksi puuroksi, että se kestää juridisen tarkastelun. Osaaja pystyy perustelemaan kaiken muodollisesti oikein ja kunhan jääviyssääntöjä noudatetaan, niin kaikki menee hyvin. Joskus asioista jää ikävä sivumaku, mutta päättäjä voi todeta vahingoniloisena kakun olevan hyvää, mutta sitä ei kaikille anneta.

Olen kirjoitellut Juuan kunnan asioista aika paljon, mutta kerrataanpa muutamia mielenkiintoisia tapauksia. Käräjäreissun välttämiseksi korostan, että päätöksistä ei löydy mitään lainvastaista. Sen sijaan tapaukset kertovat korutonta kieltään hyvien veljien ja siskojen toiminnasta keskinäisen kehumisen kerhossa.

Entinen kansanedustaja ja kunnan johtava luottamushenkilö palasi parin vuoden ulkomaanmatkan jälkeen kotikuntaan. Hänet valittiin välittömästi terveyskeskuksen johtavaksi hoitajaksi, mutta kauan hän ei siinä tehtävässä viihtynyt. Hänet nimettiin projektisuunnittelijaksi suunnittelemaan ikäihmisten osaamiskeskusta. Hyvän suunnittelutavan mukaisesti hän suunnitteli ensimmäiseksi itselleen projektinjohtajan työn.

Samaisen projektin yhdistys- ja yrityskoordinaattorin tehtävät kilpailutettiin. Sitä ennen yrityskartoitus tilattiin kunnanjohtajan päätöksellä kiireellisyyteen vedoten ilman kilpailutusta sosiaali- ja teveyslautakunnan jäsenen yhden miehen hydrauliikka-alan konsulttifirmalta. Kovin yllättävää ei ollut, että samainen firma voitti kilpailutuksen.

Sosiaali- ja terveysjohtajan viransijaiseksi peräti kahden vuoden ajaksi valittiin kunnanhallituksen jäsen. Tai oikeastaan valinta on väärä sana. Paikkaa ei edes julistettu haettavaksi, vaan hänet kutsuttiin siihen. Kuvaavaa on, että kunnavaltuusto teki muotovirheen käsitellessään asiaa, mutta siihen ei kukaan kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Esityslistalle oli viransijaisuus joko vahingossa tai tahallaan merkitty vain vuoden mittaiseksi. Asiaa käsiteltäessä valtuuston puheenjohtajisto muutti kynällä kunnahallituksen esityksen vastaamaan todellisuutta.

Minun mielipiteeni eivät siten koskaan perustu näppituntumaan ja ennakkoluuloihin. Kaiken olen lukenut kunnan omien hallintoelinten pöytäkirjoista. Oman kotikunnan verkkosivujen tutkimista suosittelen  muillekin asioista kiinnostuneille.