Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Ja näitä riittää

– Valtiolla on myös peiliinkatsomisen paikka. Sellaisen tukijärjestelmän ylläpitäminen, joka mahdollistaa ihmisten joutenolon ja -elämisen, ei ole millään tasolla rationaalinen. Varsinkin yhä useamman ihmisen käyttäessä sitä hyväkseen. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tulisi ottaa käyttöön määräaikaiset tuet. Jos opiskelu- tai työpaikkaa ei löydy, loppuu tukien saaminen tietyn määräajan, esimerkiksi vuoden, jälkeen. Näin mitään muuta vaihtoehtoa ei jää, kuin ottaa itseään niskasta kiinni.

Tällaisia päästeli sanomalehti Karjalaisen yleisönosastossa kontiolahtelainen Tuukka Rissanen, kokoomusnuori ja kuntavaaliehdokas (kok). Hänen kirjoituksensa kohdistuu 1990-luvulla syntyneisin, joita hän nimittää yhteiskunnan tukiverkostojen varaan heittäytyväksi pullamössösukupolveksi.

Google ei tunnen Tuukka Rissasta enkä tunne minäkään. Koska hän kuuluu kokoomusnuoriin, niin hän lienee itsekin melko nuori aikuinen. Kirjoituksesta paistaa läpi valitettavan yleinen asenne: kun minun ei ole tarvinnut turvautua yhteiskunnan apuun, niin sen tarvitsijoissa täytyy olla jotain pahasti vialla. He laiskottelevat yhteiskunnan rahoilla ja vaativat koko ajan lisää. He eivät mene töihin eivätkä opiskelemaan. He ovat pullamössöä. Heidät täytyy panna kuriin.

Tällainen ihminen ei tunne elämän realiteetteja. Maassa on 350 000 työtöntä ja 35 000 avointa työpaikkaa. Joka syksy jää tuhansia nuoria vaille opiskelupaikkaa ilman omaa syytään. Niitä paikkoja ei kerta kaikkiaan ole riittävästi. Silti ilmeisen hyvin menestyvä nuori mies kehtaa osoittaa syyttävällä sormella työttömiä tai vailla opiskelupaikkaa olevia ikätovereitaan ja moittia heitä laiskoiksi.

Kaiken huippu on ajatus määräaikaisista tuista. Rissasella tuntuu olevan sellainen vakaa käsitys, että ongelmat ratkeavat ottamalla köyhiltä pois kaikki tuet. Keppi on paras ratkaisu köyhyysogelmaan.

Rissasen ja muiden samalla tavalla ajattelevien suurin virhe on jättää ajatuksensa kesken. He eivät koskaan esitä niin sanottua lopullista ratkaisua köyhyysongelmiin. Viimeistenkin tukien poistaminen syrjäyttäisi ihmiset lopullisesti, mutta nämä itsensä ylentäneet vaativat siis kovempaa kuria.

Mikähän mahtaisi olla sitten sen tien päässä? Olisiko se kerjuulle ajaminen vai pakkotyölaitos? Vai kenties työtä jalkaraudoissa?  Pitäsikö pakkotyötä höystää vielä raipaniskuin? Vai pitäisikö ratkaisun olla ihan lopullinen?

Tällaisia minä kysyisin Tuukka Rissaselta, jos joskus hänet tapaisin. Tällainen vanheneva äijä rupeaa miettimään, että yhteiskunnassa täytyy tosiaan olla jotain pahasti vialla, kun se kasvattaa näin piittaamattoman ylimielisiä nuoria. Saapa nähdä, miten oman sukupolvensa syyllistäjä menestyy vaaleissa.

t-rissanen (Ari Vehkaselle kiitos kuvan linkittämisestä.)