Järkeä perintään
“Pienikin maksamaton lasku voi viedä velallisen ensi vuonna nopeasti käräjille. Mikäli valmisteilla oleva lakiesitys toteutuu, velkojen perintä siirretään oikeuteen jopa jo noin 50 päivän kuluttua velan alkuperäisestä eräpäivästä.”
Näin alkoi sanomalehti Karjalaisen valmisteilla olevaa lakimuutosta koskeva juttu, jota varten oli kyselty mielipiteitä lähinnä perintätoimistoilta. Ei ole yllättävää, että juuri perintätoimistot suhtautuvat nuivasti esitykseen. Nehän rahastavat ihmisten ahdingolla, joten nopea oikeuskäsittely kaventaa niiden leipää.
Minä lähden siitä ajatuksesta, että periaattessa jokainen haluaa maksaa velkansa ajallaan. Jos siihen ei jostain syystä pysty, niin perintätoimistot iskevät haukkana kimppuun. Ne lähettävät neljä maksullista perintävaatimusta ja vasta sitten vievät asian oikeuteen. Jokainen vaatimus maksaa ja oikeudenkäyntikulut maksavat suhteettomasti tehtyyn työhön nähden.
Otetaan esimerkiksi vaikka sadan euron maksamatta jäänyt velka. Ensin velkoja lähettää viisi euroa maksavan maksumuistutuksen. Sen jälkeen perintä siirtyy toimistolle, joka lähettää lyhyen ajan sisällä neljä 21 euron hintaista perintävaatimusta. Jos maksua ei vieläkään tule, niin toimisto kirjoittaa valmiille lomakepohjalle haastehakemuksen. Käsittely oikeudessa on kirjallista ja yksipuolista, joten paikalla eivät ole enempää velallinen kuin velkojakaan. Ei siellä ole perintätoimistostakaan ketään. Oikeudenkäyntikulut muodostuvat siis pelkästä haastehakemuksen kirjoittamisesta ja tulostamisesta.
Oikeus antaa yksipuolisen tuomion ja satasen velka on on nyt 323 euroa. Perintätoimiston osuus tästä on 218 euroa. Neljä perintävaatimusta maksavat 21 euroa kappaleelta eli yhteensä 84 euroa ja toimiston oikeudenkäyntikulut ovat 134 euroa. Aikaa tähän ruljanssiin on mennyt noin kolme kuukautta.
Oikeudenkäyntikulujen osalta laki on syyskuuun alusta jo muuttunut järkevämmäksi. Nyt kuluja voi periä vain 50 euroa ja se alkaa olla vähän järkevämmässä suhteessa työmäärään. Esimerkkitapauksessa loppusumma on siis nykyisin 229 euroa, josta perintätoimiston osuus 124 euroa.
Suunnitteilla oleva lakimuutos vähentäisi maksullisten perintävaatimusten määrän kahteen ja alentaisi niidenkin hintaa. Ensimmäinen vaatimus maksaisi 14 euroa ja toinen 7 euroa. Oikeudenkäyntikulujen katto olisi edelleen syyskuun alusta voimaan tullut 50 euroa.
Tämähän näyttää velallisen kannalta oikein hyvältä. Eipä ihme, että perintätoimistot eivät ole ihastuksissaan.
Pienissä saatavissa perintätoimisto ja/tai velkoja ei ole laittanut tähän asti likoon edes niitä oikeuskuluja, jos ja kun velallinen on pienituloinen. Velkoja vain pyörittää asiaa vuositolkulla lähettämällä karhukirjeen velalliselle ehkä kerran vuodessa. Tällöin velka tai velat vain kasvavat korkoa ja kuluja, eivätkä ne edes vanhene 15 vuodessa, kuten ulosottovelat.
Velkojen vanhenemisaika 15 – 20 vuotta koskee vain oikeudessa tuomittuja saatavia tai ulosottoon laitettuja julkisyhteisöjen saatavia. En tiedä, aikooko oikeusministeriö korjata tämän epäkohdan, tiedossa asia oli siellä jo Braxin ministeriaikana. Toinen asia on se, että esim. kunnat laittavat kuin kostoksi köyhälle joitain terkkarimaksuja perintätoimistolle, vaikka ne olisivat suoraan ulosottokelpoisia.
JÅÅ. Se on todella hämmästyttävää, että kunnat, kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit ovat laittaneet maksuja suoraan perintätoimiston hoitoon. Siis siten, että jo muistutus tulee perintätoimistolta. Jos maksuvelvollinen on sinä taloudellisessa asemassa, että hänen sairaala / sairauskulunsa tulevat sosialitoimen maksettavaksi, maksaa kunta perintätoimistolle enemmän kuin itse saa.