Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Ahneuden ylistys

Aapelin teksteihin perustuvassa Rauni Mollbergin elokuvassa Aika hyvä ihmiseksi vanha ja sairas mies makasi sängyssä. Hän oli niin ilkeä ja saita, että hautoi lompakkoaan tyynynsä alla eikä antanut vaimolleen yhtään rahaa, vaikka itse oli jatkuvasti vaatimassa syötävää. Lopulta vaimo suuttui eikä enää antanut ruokaa: ”Kun et kerran anna rahaa, niin etpä syökään”.

Tästä piruuntuneena ukko rupesi polttamaan rahojaan ja  kun vaimo otti tulitikut pois, niin äijä alkoi repiä seteleitä suikaleiksi ja mättää niitä suuhunsa vettä päälle hörppien. Tyytyväisenä hän kähisi, että ai perkele kun on lystiä, kohta on kaikki rahat mahassa.

Tämä kohtaus tuli mieleen katsellessani eilen ajankohtaisohjelmaa MOT. Siinä kerrottiin amerikkalaisen Ayn Randin niin sanotusta filosofiasta ja sen kannattajista Björn Wahlroosista alkaen. Lyhyesti sanottuna Randin ajattelu kulkee niin, että jokaisella on oikeus olla avoimesti ahne ja itsekäs paskiainen ja vieläpä ylpeillä asialla. Jokainen voi halutessaan tutkia tätä yksinkertaista filosofiaa lisää, minä sain tarpeekseni jo muutamasta nettiartikkelista.

Randin työtä jatkamaan on perustettu instituutti ja ohjelmassa haastateltiin myös erästä sen suomalaista työntekijää. Tämä nainen kertoi Suomessa asuessaan poteneensa huonoa omaatuntoa menestyksestään ja erityisesti siitä, että hän koki moraaliseksi velvollisuudekseen heikompien auttamisen verojen muodossa. Uuden uskontonsa myötä hän oli vapautunut syyllisyydestä ja nautti nyt täysin siemauksin käyttäessään rahat vain itseensä.

Erityisen helpottunut tämä nainen tuntui olevan siitä, että hänen ei tarvitse auttaa ketään, jos häntä ei satu huvittamaan. Hän on valmis auttamaan hädänalaisia vain siinä tapauksessa, että nämä ovat sen arvoisia. Hän ei kuitenkaan kertonut sitä, miten hän laskee auttamiskelpoisten ansainneen hänen armeliaan apunsa.

En ihmettele yhtään, että jotkut rikkaat suosivat Randin ajattelua. Sehän sopii heidän minäkeskeiseen maailmankuvaansa täydellisesti. Koska minä olen niin etevä että olen ansinnut itse rahani, niin minä pidän ihan kaiken itse enkä jaa yhtään mitään.

Luulenpa, että kivikautinen heimo olisi hankkiutunut tällaisista ihmisistä eroon tavalla tai toisella. Nykyisessä yhteiskunnassa he voivat elää arvostettuina kanslaisina ja levittää sanomaansa. Kun ikä ja sairaudet tekevät tehtävänsä, he voivat noudattaa Randin esimerkkiä ja turvautua vihaamaansa julkiseen terveydenhuoltoon.

Heidän onnensa on, että valtaosa ihmisistä ei ajattele heidän tavallaan. Muten he saattaisivat joutua syömään niitä rahojaan.