Vasikat laitumella
Hyvinvointiyhteiskuntaa puolustetaan poistamalla hyvinvointi. Työuria on jatkettava alusta, keskeltä ja lopusta. Eläkeikää on nostettava, päivittäistä työaikaa on lisättävä, opintotukea on alennettava, työttömyysetuudet on otettava pois, pienten lasten äidit on saatava töihin, sosiaalietuuksia on leikattava, palkalliset sairauslomat on poistettava. Kansan on uhrauduttava, jotta Suomi saadaan nousuun. Talvisodan hengestä ei ihan vielä ole puhuttu, mutta varmasti kohta puhutaan.
Tällaistahan meille on viime aikoina tuputettu varsinkin Ylen suosiollisella avustuksella. Joka ilta uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin ilmestyy joku Elinkeinoelämän Keskusliiton uudistetun johtotroikan edustaja julistamaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista. Vahingossakaan he eivät sano, että yritysten olisi tingittävä voitoista ja osingoista. Ne ovat pyhiä asioita, joihin ei saa kajota.
EK:n Jyri Häkämies, Ilpo Kokkila ja uusimpana Lasse Laatunen kirmaavat kuin vasikat keväisellä laitumella. Jos ette tiedä miten vasikat siellä kirmaavat, niin kerrotaan. Se kirmaaminen on älytöntä mölähtelyä ja hullulta näyttävää juoksua takapäätä viskoen. Ei voi mitään, mutta juuri sellaisen mielikuvan nämä arvokkaan näköiset herrat puheillaan antavat.
Huono taloustilanne on ennen kaikkea kansan vika. Niinhän se on aina ollut ja parempi väki on sen aina tiennyt. Aikoinaan katovuodet, nälänhädät ja sodat johtuivat kansan synneistä. 1990-luvun lama johtui kansan kulutusjuhlasta. Nykyinen lama johtuu kansan laiskuudesta. Siihen ei auta kuin selkäsauna. EK:n johto on mitä ilmeisimmin katsonut tämän Lapinlahden Lintujen parikymmentä vuotta vanhan videopätkän ja ottanut sen tosissaan: watch?v=bHuBE3Zw-c4
Pahoittelen, mutta repesin nauruun tämän vakavan asian äärellä… =D Varsinkin vasikoiden keväisen kirmailun kuvaaminen sekä Lapinlahden Linnut aiheuttivat hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä.
Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajana aloittava vuoristoneuvos Ilpo Kokkila osoitti Marxin olleen oikeassa: kyllä maar työväestön ja työnantajien edut ovat keskenään ristiriitaiset. Tosin sitä ei varmaan Marxkaan arvannut, että kohta ei työväestö omista enää edes työtään, tai ainakin sen arvonmittaus kutistuu olemattomiin, ainakin jos Kokkilasta riippuisi.
Ilpo, minun tuntipalkkani on noin 12 euroa. Työskentelen julkisella, eli siis pahalla sektorilla, jota on yritetty piilottaa erisorttisten liikelaitosten alle jottei se näyttäisi niin vikapäiseltä. Siirtyessäni huonosti, niin kuuleman mukaan huonosti tuottavalta julkiselta lokoilusektorilta niiiin tuottavalle liikelaitokselle, laskennallinen tuntipalkkani laski jo noin eurolla. Mikä on Sinun tuntipalkkasi, Ilpo?
Kun toimin surullisen kuuluisalla – vaikka onneksi ei nyt niin kuuluisalla – menestymättömyydellä yrittäjänä, ei se minun talouteni palkkakuluin kaatunut, Ilpo. Se kaatui siihen, että ei ollut asiakkaita, muita kuin käytännössä oikeastaan yksi, jolta siltäkin sai hohtimilla ja tongilla palkkiota kiskoa. En suostu toimimaan syntipukkina siihen, että kaikissa mittauksissa Suomi on systemaattisesti aina kuulunut maailman suunnilleen neljän kilpailukykyisen maan joukkoon, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakin. Ja tämä siitä huolimatta, että me sentään joudumme ruokkimaan tuota helvetin syöttiläsporsasta, isoa julkista sektoria, joka sisältää ison, iison hyvinvointipalvelusektorin.
Niitä muuten käytät sinäkin, Ilpo. Hyvinvointipalveluita. Esimerkiksi koululaitos on yksi sellainen. Minua ei p****:n vertaa tosin kiinnosta sinun yksityiselämäsi, mutta turvallinen veikkaus on, että sinäkin olet joskus ollut lapsi. Empatiakyky yleensä kasvaa aikuistumisen myötä. Yleensä.
Ilpon höläys todisti, että elinkeinoelämä ei ole sama asia kuin yrittäjyys. Et sinä, Ilpo, edusta ainakaan kaltaisiani pienyrittäjiä, epäonnistuneita tai ei. Päättäjät, teitä on sumutettu: ei EK tai ylipäätään elinkeinoelämä mitään yrittäjän ääntä edusta, aivan samoin kuin ei esimerkiksi Veronmaksajien keskusliittokaan edusta veronmaksajia, ainakaan minua. Puhu siis, Ilpo, ihan omissa nimissäsi vain lämpimäisiä eikä läpiä päihisi.