Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Johan on markkinat

Alan vähitellen ymmärtää, että en ymmärrä markkinavoimien toiminnasta yhtään mitään. Eilisen uutinen oli, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti myöntää korealaisomistuksessa olevalle STX Turun telakalle innovaatiotukea eli täysin vastikkeetonta rahaa yhteensä 44 miljoonaa euroa.

Tämä oli pahasti tehty ainakin telakan itsensä mielestä. Se kun olisi halunnut saada pääomalainaa 50 miljoonaa varmistaakseen loistoristeilijätilauksen saamisen Suomeen. Telakka oli jo aiemmissa laskelmissaan pitänyt itsestään selvänä, että tämä innovaatiotuki myönnetään ilman muuta ja laskelmiin jäi halutun lainan suuruinen eli 50 miljoonan aukko. Nyt on suuri vaara, että tilaus menee STX:n Ranskan telakalle.

Markkinavoimat eivät siis toimi ilman valtion väliintuloa. Kuitenkin juuri samat markkinavoimat pitävät valtioiden sekaantumista toimintaansa kaiken pahan alkuna. Tai oikeammin koko valtio ja yleensä julkinen sektori ovat se paha. Julkinen sektori tuhlaa rahaa ja romahduttaa hyvinvoinnin. Mikä pahinta, niin julkinen sektori myös verottaa voittoja. Hävytöntähän sellainen peli on, koska juuri voitto on markkinavoimien tarkoitus ja ainoa pyhä asia.

Valtion pitää siis tukea markkinavoimien toimintaa, mutta se ei saisi verottaa. Kun isot yritykset menestyvät, niin ne vievät rahat veroparatiiseihin verottajan ulottumattomiin. Tappiot sen sijaan sosialisoidaan valtion ja veronmaksajien kannettaviksi.

En minä sano, että yritystoimintaa ei saisi tukea. Sekä valtion että kuntien tehtävä on luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Kiittämättömyys ja itsekkyys tässä vähän häiritsevät. Ilmainen raha otetaan vastaan mutisten liian pienestä tuesta, mutta voitto halutaan pitää itse. Tulee mieleen se vanha vitsi köyhästä miehestä, jota pappi yritti turhaan saada sanomaan kiitoksen sanaa. Rahaa ja lehmän saatuaan mies totesi, että on se hyvä, että minä saan. Hevosen saatuaan hän totesi, että on se helvetin hyvä, että minä saan.

Tästä päästänkin sitten niihin köyhiin, jotka joidenkin mukaan syövät valtion puille paljaille nautiskelemalla hulppeita sosiaalietuuksia viitsimättä mennä töihin. Vielä keväällä 2008 silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti, että tämä hallitus ei suosi laiskottelua. Jokaiselle suomalaiselle on periaatteessa tarjolla työpaikka ja jos joku ei sitä ota vastaan, niin kärsiköön oman valintansa seuraukset.

Nyt näitä vapaa-ajan työnteon sijaan valinneita on eilisen tiedon mukaan 275 000. Tosiasiassa heitä on paljon enemmän, koska tilastoista puuttuu paljon ihmisiä. Nyt Katainenkin myöntää työttömyyden ongelmaksi, mutta ainoana ratkaisuna hän edelleen pitää töihin menoa. Tietenkin mieluummin urapolun etsintää ilman palkkaa.

Antaa olla, ruvetaan valmistautumaan hyvän tahdon juhlaan.