Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Kuntoutusta vai kukkaron paikkausta?

Syksyn vaalituloksen selvittyä lupasin, että en enää arvostele Juuan kunnan päätöksiä jälkikäteen, vaan kerron mielipiteeni etukäteen. Tässä lupauksessani aion pysyä, joten kerron nyt mielipiteeni tällä viikolla sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja myöhemmin kunnanhallituksessa esille tulevaan asiaan. Olen kunnanhallituksen edustaja sote-lautakunnassa, joten aion sanoa tämän saman ääneen sielläkin.

Kuntaan esitetään perustettavaksi työpajatoimintaa kuntouttavaa työtoimintaa ja nuorisotakuun toteuttamista varten. Asian esittely alkaa siteerauksella STM:n kirjeeseen, jossa kerrotaan täysivaltaisen osallistumisen yhteiskuntaan merkitsevän myös osallisuutta työelämään. Koko listatekstin voitte halutessanne lukea täältä kohdasta  sos. ja terv. ltk 28.2.2013 asia 24. Työpajatoiminnan käynnistämisen periaattet.

Nyt kerron asiaan toisenlaisen näkökulman, joka ei liene lukijoilleni mitenkään uusi. Joillekin päättäjille se saattaa sitä olla, varsinkin jos he eivät ole erityisen perehtyneitä tähän asiaan.

Kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan se on työvoimapolitiikkaa. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska siinä ei ole mitään muuta kuntouttavaa kuin lain nimi. Lain pitäisi olla nimeltään Laki ilmaistyövelvollisuudesta, koska kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat tekevät työtä ilman palkkaa. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä työpanoksestaan. Jos joku on menettänyt työmarkkinatuen, niin hän joutuu tekemään työtä toimeentulotuella.

Kuntouttavaan työtoimintaan on pakko osallistua ja siihen määrätään pelkästään työttömyyden perusteella. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa ja joutuu hakemaan toimeentulotukea. Sitä alennetaan automaattisesti 20 % kieltäytymisen takia. Vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi, vaan aktivointisuunnitelman yhteydessä hänet on ohjattava sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin. Vasta kuntouduttuaan työkykyiseksi hän kelpaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Väitetään, että lainsäädäntö vaatii kuntaa järjestämään kuntouttavaa työtomintaa. Tämä on totta, mutta sanktiona on ainoastaan osallistuminen Kelan maksamaan työmarkkinatukeen. Mitään muuta rangaistusta laiminlyönnistä ei ole. Ei ole olemassa mitään erillistä sakkomaksua, vaikka siitäkin kuulee joskus puhuttavan.

Esityslistalla on ihan oikein kerrottu toiminnan kuntataloutta hyödyttävästä vaikutuksesta. Vuodesta 2010 lähtien kuntouttavassa työtominnassa on ollut kuukausittain 40-45 henkilöä ja kunta on säästänyt heidän Kelan maksuosuudestaan 163 000-168 000 euroa/vuosi. Kuntahan joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuesta Kelalle, jos kuntouttavaa työtoimintaa ei järjestetä. Juuri tämä on se ”sakkomaksu”. Kun toimintaa järjestetään, niin kuntaosuutta ei tarvitse maksaa. Lisäksi kunta saa valtiolta 10,09 euroa kuntoutettavaa kohti päivässä.

Kunnan siis kannattaa puhtaasti kuntatalouden kannalta järjestää toimintaa. Minä en kuitenkaan halua paikata kunnan kukkaroa työttömien selkänahalla. Jos jokin työ on tekemisen arvoista, niin se voidaan järjestää vaikka palkkatuettuna työnä. Sille työtä tekevälle on ihan sama kuka hänen palkkansa maksaa, kunhan vain oikea palkka oikeasta työstä tulee ajallaan. Itse en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että linnunpönttöjen rakentelu työpajassa on yhteiskunnan kannalta niin välttämätöntä, että sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi.

Kuntouttavaan työtoimintaan on siis osallistunut 40-45 henkilöä kuukaudessa. Minä haluaisin tietää sen, kuinka moni heistä on sen jälkeen saanut pysyvän työpaikan. Kuinka moni vaikkapa tiilitaloja moukarilla purkamassa ollut kuntoutettava on päässyt palkkatöhin? Jos tämä toiminta olisi niin hyödyllistä kuin annetaan ymmärtää, niin tällaiset tiedot pitäisi ilman muuta kertoa. Vai onko käynyt niin, että kukaan ei ole työllistynyt? En ihmettelisi sitäkään, koska vastottain ilmestyneen Tarja Filatovin valityömarkkinaraportin mukaan vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille markkinoille kuntoutusjakson jälkeen.

Esityslistan mukaan työpajatoimintaa on hahmoteltu siten, että työpaja olisi eräänlainen kotipesä. Sieltä työttömyydestä kuntotujat pyrittäisiin aktiivisesti sijoittamaan työkokeiluihin yrityksiin. He siis siirtyisivät työpajassa tehdysta ilmaisesta työstä tekemään ilmaista työtä yrityksissä. Yrittäjät tuskin innostuvat ajatuksesta, koska ilmainen työ ei tunnetusti motivoi ketään antamaan parasta panostaan.

Voisin tietysti kertoa vielä vaikkapa YK:n ihmisoikeusien julistuksesta, EU:n ihmisoikeussopimuksesta, Suomen perustuslaista ja Suomen rikoslaista, mutta sen olen jo muutama päivä sittten tehnyt. Annan kuitenkin lautakunnan ja kunnahallituksen jäsenille mietittäväksi ihan käytännön juridisen asian:

Yrittäkääpä palkata joku itsellenne töihin viidensadan euron kuukausipalkalla. Se on suunnilleen se summa, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa työstään kuukaudessa. Olette oikeudessa ennen kuin ehditte sanoa ”täysivaltainen osallistuminen yhteiskuntaan merkitsee osallisuutta työelämään” ja saatte tuntuvan rangaistuksen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.