Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Vapaaehtoinen pakko

Eräästä lehdestä luin Sipoon työttömien toimintakeskus Risteyksen hankekoordinaattori Lasse Puontin haastattelun otsikolla ”Orjatyötä vai tulevaisuuden työllistämistä?”. Koordinaattori haluaa omien sanojensa mukaan oikoa hankkeeseen liittyviä väärinkäsityksiä. Hän itse on verstaan, käsityöpajan ja kasvimaan käsittävän toimintakeskuksen ainoa palkattu työntekijä ja hänen tiimiinsä kuuluu 36 täysin vapaaehtoista kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvaa. Puontin mukaan työpaja on ainutlaatuisen hieno juttu.

Epäilemättä se kohtuullista palkkaa saavan johtajan mielestä on hieno juttu. Yhdeltäkään kuntoutettavalta ei taaskaan oltu kysytty mitään.

Mitenkäs tämän täydellisen vapaaehtoisuuden kanssa oikein on? Katsotaanpa lakikirjasta.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaan kuntouttava työtoiminta koskee työtöntä, joka on saanut työmarkkinatukea 500 päivää tai ansioidonnaisen kauden jälkeen 180 päivää tai jonka pääasiallinen elatus on muodostunut toimeentulotuesta viimeiset 12 kuukautta. Tämä koskee 25 vuotta täyttäneitä, nuoremmilla määräajat ovat lyhemmät.

Lain 5 §:n mukaan näiden määräaikojen täyttyessä on työttömälle laadittava aktivointisuunnitelma. Kuntoutuksen tarvetta siis ei tarvitse olla, vaan pelkkä työttömyys riittää.

Saman 5 §:n mukaan aktivointisuunnitelman laatimisen edellytys on, että työttömälle on laadittu julkisesta työvoima- ja elinkeinopalvelusta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukainen työllistymissuunnitelma. Se on laadittu jokaiselle työnhakijalle jo ensimmäisen ilmoittautumisen yhteydessä ja se päivitetään joka käynnillä TE-toimistossa. Jos työnhakija ei ole tarkkana, niin sinne ilmestyy jossain vaiheessa ihan varmasti kuntouttava työtoiminta yhtenä vaihtoehtona.

Palataanpa aktivointisuunitelmaan, josta kuntouttava työtoiminta siis aina alkaa. Lain 8 §:n mukaan TE-toimisto yksin arvioi aktivointisuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuudet tarjota työnhakijalle työtä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Jos työtä ei todennäköisesti pystytä tarjoamaan, niin suunnitelmaan on pakko ottaa kuntouttava työtoiminta.

Työllistymissuunnitelmaan on siis suunnilleen kysymättä merkitty kuntouttava työtoiminta. Kun työttömyys on jatkunut riittävän kauan, laaditaan aktivointisuunnitelma. Jos ja kun työtä ei voida lähiaikoina tarjota, niin kuntouttava työtoiminta on pakko ottaa aktivointisuunnitelmaan. Missä kohtaa tässä tulee kuvaan se mainostettu täydellinen vapaaehtoisuus?

Vastaus on, että ei missään. Jos työnhakija haluaa kokeilla sitä omaa vapaata tahtoaan, niin yrittäköönpä kieltäytyä kuntouttavasta työtoiminnasta. Se tietää työmarkkinatuen menetystä ja joutumista toimeentulotuelle. Sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen takia ja jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 %.

Puheet täydellisestä vapaaehtoisuudesta ovat hölynpölyä ja kertovat siitä, että puhuja ei tunne lakia. Tai sitten siitä, että halutaan maalata todellisuutta ruusuisempi kuva.