Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Tunne ja kriminaalipolitiikka

Kun kansan syvät rivit keskustelevat tuomioistuimissa annettavista rangaistuksista, niin se tapahtuu aina tunne edellä. Keskustelijoilla ei tavallisesti ole mitään tietoa oikeusjärjestelmästä, lainsäädännöstä, rangaistuksista, tuomioistuinkäytännöistä eikä kriminaalipolitiikasta. On vain epämääräinen tunne, että lait ovat liian lieviä, tuomarit lepsuja ja rikollisia noin yleensä ottaen paapotaan.

Kansan pitäisi päästä vähän tappamaan ja mielellään kiduttamaan sitä ennen. Viimeinen rauhanaikainen kuolemantuomio on Suomessa pantu täytäntöön vuonna 1825, mutta jatkuvasti löytyy sen palauttamisen vaatijoita. Yksi pahimpia esimerkkejä oli tämä eilinen blogikirjoitus, jossa kirjoittaja vaati kuolemanrangaistusta näennäisesti kustannustehokkuden ja rikoksen uusimisen ehkäisemisen nimissä jopa kuolemantuottamukseen syyllistyneille ratttijuopoille. Tosiasiassa tekstissä paistaa läpi arkaainen kostoon perustuva oikeuskäsitys, josta sivistysvaltioissa on luovuttu ja kauan sitten.

Alkeellisesta kostomentaliteetista kertoo selvästi myös halu ulkoistaa vankeinhoito kehitysmaihin tai ainakin tehdä kotimaiset vankilat sietämättömiksi paikoiksi. Tuntuu suorastaan siltä, että kirjoittaja haluaisi itse päästä kiduttamaan vankeja ja toimia lopulta pyövelinä.

Viimeinen rauhanajan kuolemantuomio siis pantiin täytäntöön vuonna 1825. Silloin mestattiin murhasta tuomittu Taneli (Daniel) Putkonen ja jo samana vuonna tsaari Nikolai I määräsi kaikki kuolemanrangaistukset muunnettavaksi karkoitukseksi Siperiaan. Nyt haluttaisiin kääntää ajan ratasta taaksepäin kustannustehokkuuden nimissä.

Tähän keskusteluun törmää netissä vähän väliä. Tunne ohittaa aina järjen ja verenhimoisuus suorastaan tyrmistyttää. Kovin vähällä raaputtamisella meistä tuntuu pinnan alta löytyvän tuomitun kärsimyksillä hekumoiva kansanjoukko, joka riemusta kiljuen katsoo kidutuksia ja teloituksia.

Tarkoitushakuisemmasta vihan lietsomisesta on kyse silloin, kun halutaan antaa kuva tiettyjä kansanryhmiä suosivasta tuomioistuinlaitoksesta. Nimimerkki Rahmispossu kertoo Sikolätti-blogissaan, että Ruotsissa käräjäoikeus tuomitsi kuusi nuorukaista 15-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta. Hovioikeus kuitenkin turvautui vanhaan lakitekstiin ja vapautti heidät.

Kirjoittaja siis antaa ymmärtää, että hovioikeus ihan tahallaan ja rikollisia suosiakseen turvautui tekohetken lakiin. Ei siinä niin käynyt. Oikeusvaltioissa on yleisesti käytössä lievemmän lain periaate. Sen mukaan tuomitaan tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan paitsi siinä tapauksessa, että uusi laki on vanhaa lievempi.

Teurajärven kaltaiset kirjoittavat julki omia syvimpiä halujaan ja Rahmispossulla on aina ollut oma sikamainen tapansa kiihottaa kansanryhmää vastaan. Ihmeesti nämä jutut vain menevät läpi ja tuohtuneet kansalaiset jakavat niitä facebookissa inhonsekaisesta nautinnosta voihkien.

Muistakaapa taas professori Heikki Ylikankaan sana: Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kiristyy ja rangaistukset ankaroituvat. Sääty-yhteiskunta tulee takaisin muodossa tai toisessa. Nyt vaaditaan kovempia rangaistuksia rikollisille, mutta seuraavaksi köyhille. Sande Parkkonen kertoi eilen blogissaan rikkaiden sodasta köyhiä vastaan.