Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Käsitteet sekaisin

Vallan kieli on moninainen ja usein sillä halutaan peitellä enemmän kuin kertoa. Erityisen hyvin tässä peittelyssä on onnistuttu puhuttaessa työllistämisestä ja julkisen sektorin työllistämisvelvoitteesta. Tätä työllistämisvelvoitetta halutaan laajentaa koskemaan myös julkisia hankintoja eli kilpailuttamisessa otettaisiin huomioon yrityksen halukkuus työllistää työttömiä.

Kun tavallinen kiireinen kansalainen kuulee tämän, niin hänen mielestään ajatus kuulostaa hyvältä ja kannatettavalta. Työllistää pitää ja on erinomaista, että työttömille tarjotaan työtä.

Hän ei tule ajatelleeksi, että nyt ei puhuta palkkatyöstä. Vielä vähemmän hän tulee ajatelleksi sitä, että tämä työllistäminen tähtää kaksien työmarkkinoiden luomiseen ja uhkaa lopulta myös hänen omaa työpaikkaansa.

Julkisen sektorin työllistämisvelvoite ei tarkoita velvoitetta tarjota palkkatyötä tai edes palkkatuettua työtä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti palkattoman työn tarjoamista työkokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana. Palkkaa ei makseta, eläkettä ei kerry eikä työntekijällä ole muitakaan työntekijälle kuuluvia oikeuksia. Hänellä on vain työttömyysetuuden menettämisen uhalla tehostettu velvollisuus tehdä työtä.

Olen ennenkin sanonut, että kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa ei ole mitään muuta kuntouttavaa kuin sen nimi. Kuka tahansa 500 päivää työttömänä ollut voidaan määrätä kuntouttavaan työtoimintaan. Vuoden 2015 alusta siihen voidaan määrätä jo 300 työttömyyspäivän jälkeen.

Tällä hetkellä laki vielä kieltää näiden julkisen sektorin pakkotyöllistettyjen antamisen yritysten käyttöön. Tähän lienee kuitenkin tulossa muutos. Esimerkiksi SDP:n minullekin saapuneessa jäsenkirjeessä kerrottiin, että kevään puoluekokouksessa otetaan esille työllistämisvelvoitteen ottaminen huomioon kilpailutettaessa julkisia hankintoja.

Tiedote oli laadittu niin etevästi, että siitä ei selvinnyt tarkoitetaanko oikeaa työllistämistä vai tätä palkattoman työvoiman käyttöä. Toivon parasta, mutta valitettavasti pelkään pahinta. Jos palkattoman työvoiman käyttö otetaan kilpailuttamisen kriteeriksi, niin kauas on etäännytty puolueen alkuperäisestä ideologiasta.

Kun puhutaan työllistämisestä, niin silloin pitäisi aina ja johdonmukaisesti puhua vain palkkatyöstä. Sen määritelmän löytää vaikkapa Työsopimuslain 1 §:stä. Sen mukaan työ on sellaista toimintaa, jossa työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Mikään muu toiminta ei ole lain tarkoittamaa työtä. Sitä eivät ole palkaton työkokeilu  ja palkaton kuntouttava työtoiminta. Ihan saman logiikan mukaan oikeaa työllistämistä on vain sellainen toiminta, jossa tätä yllä määriteltyä palkkatyötä tarjotaan.

Kun seuraavan kerran joku poliitikko puhuu työllistämisestä, niin kysykää tarkoittaako hän palkallisen vai palkattoman työn tarjoamista. Jos hän rupeaa kiemurrellen puhumaan julkisen sektorin työllistämisvelvoitteesta ja työmahdollisuuksien tarjoamisesta työttömille, niin hän puhuu palkattomasta pakkotyöstä uskaltamatta sanoa sitä ääneen.