Todellinen syy
Perustoimeentulotuen myöntämisen siiräminen kunnilta Kelalle on saanut laajaa kannatusta Kelalta, kunnilta ja kuntalaisilta. Näin tuen myöntäminen saataisiin yhtenäistettyä ja tasapuolistettua koko maassa. Jopa peruspalveluministeri Susanna Huovinen on kääntänyt kelkkansa ja kannattaa ajatusta:
– Olen ollut aiemmin tiukastikin sillä kannalla, että siirtoa ei pitäisi tehdä. Uuden tiedon valossa olen joutunut arvioimaan kantaani uudelleen.
Näin siis ministeri Huovinen. Mikä sitten mahtaa olla se uusi tieto, jonka valossa hän on joutunut tekemään uudelleenarvioinnin?
Juuret juontavat hallituksen viime marraskuun rakenneuudistuspakettiin. Siellä sanotaan näin:
Annetaan 2014 alussa toimeentulotukeen liittyen STM:n uusi ohje, jossa edellytetään nykylainsäädännön mukaista tuen aleneman yhtenäistä soveltamista, jos henkilö kieltäytyy työstä tai aktiivitoimesta.
Tällainen ohje olisi selkeästi vastoin lakia.
Toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n mukaan toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että hän on kieltäytynyt todistettavasti työstä, työvoimapalvelusta, koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta. Toistuvan kieltäytymisen perusteella tukea voidaan alentaa 40 prosenttia. Alentamisen yhteydessä on laadittava suunnitelma itsenäisen selviytymisen edistämiseksi.
Laki siis antaa sosiaaliviranomaisille mahdollisuuden kokonaisharkintaan asiakkaan tilanteen pohjalta. Lisäksi tuo suunnitelman pakollinen laatiminen on sitä samaa kokonaistilanteen kartoittamista ja elämän suunnittelua, jolla asiakasta pyritään auttamaan pois toimeentulotuen piiristä.
Joku lienee kertonut ministeri Huoviselle, että kuntien sosiaaliviranomaisia ei voi ministeriön ohjeilla määrätä toimimaan vastoin lakia ja alentamaan kieltäytymistapauksissa tukea kaavamaisesti 20-40 %. Siksi hän on arvioinut tilanteen uudelleen ja katsoo Kelan etuuskäsittelijöiden olevan helpommin määräiltävissä.
Hän saattaa olla oikeassa. Kelassa tukihakemusten käsittely olisi kaavamaista, kasvotonta ja ohjeisiin perustuvaa. Jo nykyisin Kelan etuuksia käsitellään ihan eri puolella maata kuin missä hakija asuu. Toimeentulotuen hakijan kokonaistilannetta tuntematon etuuskäsittelijä joutuisi toimimaan ministeriön lainvastaisenkin ohjeen mukaan. Lain edellyttämä kokonaisharkinta jäisi pois.
Maksatuksen siirtäminen Kelaan ei kuitenkaan tee tuen kaavamaista alentamista yhtään sen laillisemmaksi kuin kuntien viranomaisten lainvastainen ohjeistaminenkaan. Ihan samat säännöt kokonaisharkinnasta pätevät myös Kelan etuuskäsittelyyn niin kauan kuin laki kokonaisharkintaa edellyttää.
Pitäisi vähitellen ruveta uskomaan, että lainvastaista ohjetta ei saa antaa. Jos sellainen annetaan, niin sitä ei saa soveltaa. Laki pitää muuttaa ensin eikä yrittää kiemurrella laitonta lailliseksi.
Sosiaalitoimistoihin on 2000-luvulla rakennettu oma sisäinen Kela eli etuuskäsittely. Asiat käsitellään kirjallisten hakemusten pohjalta ja päätöksenteossa ei yleensä käytetä mitään harkintaa. Kunnat ovat myös kaventaneet omilla sisäisillä ohjeillaan harkintaa. Välillä jopa lainvastaisesti, mutta ainakin kirjavasti. Jossain huomioidaan tulona esim. veronpalautukset kokonaan, toisaalla taas vain osittain. Usein asiakkaat ohjataan sitten pyytämään harkintaa sosiaalityöntekijältä, jonka vastaanotolle pääsee taas vaihtelevasti. Aluehallintovirastot pullistelevat kanteluista, jotka koskevat näitä epämääräisiä menettelytapoja.
Sosiaalipsykologiasta tiedetään, että kaukana olevalle kanssaihmiselle on helpompi olla tyly kuin sille, jota katsot silmiin. Tämä on piilosuunnitelma koko etuuskäsittelyn ja Kela-siirron takana. Epäilemättä tässä halutaan vähentää harkintavaltaa, jota muutenkin on hyvin vähän. Lain henki on kuitenkin se, että toimeentulotuen käsittelee ammatillisesti koulutettu henkilö eikä kone, koska vain ihminen voi halutessaan huomioida toisen ihmisen yksilöllisen tilanteen. Tässä puututaan sosiaalisiin perusoikeuksiin, mutta väliäkö sillä kun on köyhistä kyse.
Toimeentulotuen Kela-siirto on sinänsä hauska ikiliikkuja sosiaaliturvakeskustelussa. Kyösti Urposen perustoimeentulotyöryhmä esitti sitä jo vuonna 1986 ja 1990-luvullahan oli monivuotinen kokeilu, jossa kunnat siirsivät t-tukiasiakkaitaan Kelaan. Kokeilun tulokset olivat rohkaisevia, mutta koko homma lopetettiin valtionvarainministeriön vastustukseen. Pelättiin keskustalaisen “Kela-vallan” vahvistumista ja kustannusten nousua; kas kun Kelassa ei ole sosiaalihuollon stigmaa niin voisi käydä niin, että kaikki tukeen oikeutetut vielä hakisivat sitä! Nythän näin ei tutkitusti ole. Seurasin asiaa silloin läheltä ja todellisuudessa Kelan virkailijat kyllä säästivät kunnan tukirahoja kaavamaisen menettelynsä ansiosta. Oli myös edestakaista asiakkaiden juoksuliikennettä, kun harkinnanvaraisia osia käytiin hakemassa sosiaalityöntekijöiltä. Niin kai nytkin kävisi.
Köyhyystutkijat ovat usein esittäneet, että eikö vähimmäisturvaa voitaisi vapauttaa ennakonpidätyksestä. Nythän työmarkkinatuen saajat hakevat sitä ennakonpidätykseen menevää osaa takaisin toimeentulotukiluukulta. Käytännössä kuitenkin yleensä saavat myös veronpalautuksia, joilla tuo kompensaatio toteutetaan jälkikäteen. Mutta tuo verottomuus ei tule kysymykseen, koska se olisi aivan liian yksinkertaista, helpottaisi köyhiä ja karsisi hallinnollista hulluutta, jota kaiketi ei ole tarpeeksi.
Olisi kiva nähdä joku päätös tai kuulla edes jotain internet-huhuja yhdestäkin jonka alennus oli vaikka 19 tai 39%. 20 tai 40 prossaa lähtee aina, niin se nyt vain menee. Siinä mielessä tuo ohje on ihan samantekevä kun se on Vanhasesta asti ollut ainoa käytäntö kaikessa hiljaisuudessa.