Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Lapsilisämetelin varjossa

Tälle budjettitaktiikalle on osuva sananparsi. Kansanedustajat kuurnivat hyttysiä mutta nielevät kameleita.

Näin päätti Talouseläma juttunsa, jossa epäili lapsilisien leikkausaikeen olevan vain puruluu kansalle, medialla ja jopa kansanedustajille. Asiasta nousseesta metelistä päätellen sen puruluun kimppuun käytiin raivokkaasti äristen.

Seitsemän euron alennus lapsilisään on kipeä juttu ja koko päätös on periaatteellisesti suuri. Sehän sotii suoraan suunnilleen kaikkien hallituspuolueiden vaaliohjelmia vastaan.

Silti meteli tuntuu jotenkin suhteettomalta ja sen varjoon jää kolme työllisyyteen liittyvää suurta linjausta. Ansioisidonnaisista työttömyysetuuksista leikataan 50 miljoonaa, työllistämisrahoista 50 miljoonaa ja perustoimeentulotuki siirretään Kelan maksettavaksi. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa.

Ansiosidonnaisten päivärahojen alentamisen yksityiskohdat jätettiin työmarkkinajärjestöjen neuvoteltavaksi, mutta työllisyysmäärärahojen leikkaus kertoo selvää kieltään. Hallituksella ei ole aikomustakaan työllistää työttömiä, vaan saada heitä lisää. Nykyiset pysyvät työttöminä ja uusia tehdään lisää.

Työllistämistuella ei enää nykyisinkään palkata juuri ketään. Siihen ei ole tarvetta, koska palkatonta työvoimaa tulee jatkuvasti lisää. Jo aiemmin päätettiin alentaa kuntouttavaan työtoimintaan määrättävien työttömyysaikaa. Nykyisin tähän kuntouttavan työtoiminnan nimellä kulkevaan orjatyöhön voidaan määrätä 500 päivän työttömyyden jälkeen, mutta ensi vuoden alusta työttömyyspäiviä tarvitaan enää 300.

Perustoimeentulotuen siirtoa Kelan maksettavaksi on laajasti kiitelty, mutta siinä piilee ansa. Jo viime syksyn kehysriihessä hallitus päätti antaa kunnille yhtenäiset toimeentulotuen alentamisen soveltamisohjeet kieltäytymistapauksissa. Tällainen ohje kuitenkin poistaisi laissa määrätyn kokonaisharkinnan tukea alennettaessa, joten ohje olisi vastoin lakia. Kelan etuuskäsittelijöiden massatoiminnassa lainvastaisuudesta tulisi hyväksytty käytäntö yhtenäisen menettelyn nimissä.

Homma tulee siis toimimaan näin: Työttömäksi jäänyt määrätään 300 työttömyyspäivän jälkeen kuntouttavaan työtoimintaan. Koska hän ei tunne olevansa linnunpönttöjen nikkaroinnin, katiskoiden vääntelyn tai muun ns. kuntoutuksen tarpeessa, niin hän kieltäytyy. Rangaistus kieltäytymisestä on päivärahan menetys ja joutuminen toimeentulotuen varaan. Kasvoton Kelan etuuskäsittelijä alentaa automaattisesti tukea 20 % kieltätymisen takia. Harkinta ei missään vaiheessa pääse sotkemaan liukuhihnalla tapahtuvaa kurjistamista.

Miksi tähän sitten pyritään? Vastaus on selvä. Työvoimakustannusten kalleudesta on huudettu jo vuosia ja vielä pahempi parku on ollut työttömien laiskuudesta. Oman lisänsä antaa osallistava sosiaaliturva, jonka väitetään kannustavan työttömiä pois laiskuudesta pakottamalla heidän palkattomaan työhön.

Tällaisen matokuurin jälkeen mitättömänkin pientä palkkaa vastaan tehtävä työ tuntuu ruhtinaalliselta ja kahdet työmarkkinat ovat syntyneet.

Eikä se vielä siihen jää. Nämä valtiovallan luomat kahdet työmarkkinat ovat vain tilapäinen olotila. Halpatyövoiman määrä kasvaa jatkuvasti ja ay-liiike tulee menettämään jalansijansa keskittymällä nykykäytännön mukaisesti turvaamaan vain nyt vakituisessa työssä olevien etuja.

Nämä nykypalkoilla olevat tullaan potkimaan ulos tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja heidät korvataan halpatyövoimalla. Sitten maassa onkin vain isäntäkeä ja palvelijoita ja toteutuu taas vanha viisaus:

Ihmiset ihmisten kanssa ja piiat ja rengit keskenään.