Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Sokeroitua sontaa

– Osallistavan sosiaaliturvan työryhmässä lähdemme positiivisesta näkökulmasta: tämä malli voisi luoda ihmisille enemmän mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan. Tavoitteena on ennen kaikkea ehkäistä syrjäytymistä.

-Työryhmä on miettinyt, mitä osallistava sosiaaliturva voisi käytännössä olla. Nykyisen kuntouttavan työtoiminnan ja työvoimahallinnon tarjoamien aktiivitoimenpiteiden lisäksi on pohdittu osallistumista järjestettyyn liikuntaan tai kansalaisopiston kursseille.

Tällaista kertoilee osallistavaa sosiaaliturvaa kehittävän työryhmän puheenjohtaja Outi Antila sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivulla. Juttu on otsikoitu tyyliin sopivasti Osallistavan sosiaaliturvan tarkoitus on lisätä ihmisten hyvinvoinitia.

Tämä tyylilaji on pahimman lajin uusiokieltä ja asennemuokkausta. Työryhmä yrittää todistella, että kaikki on kiinni asenteesta ja että osallistavaa sosiaaliturvaa pakkotyönä pitävät ovat nyt ikävällä asenteella varustettuja. Palkaton työhän on työttömän etu, koska siinä saa osallistua ja tuntea näin olevansa osa yhteiskuntaa. Itse asiassa ei ole edes kysymys työstä, vaan suunnilleen laulusta ja leikistä järjestetyn liikunnan ja kansalaisopiston kurssien muodossa. Kukapa sellaista nyt ilkeäisi vastustaa?

Sitä ilkeää vastustaa jokainen, joka ei usko joulupukkiin ja joka lukee puheenjohtajan seuraavan lauseen:

-Yleishyödyllisiä töitä voisivat olla sellaiset yksinasuvien ikäihmisten auttamispalvelut, joita ei muuten saa, esimerkiksi piha- ja lumityöt.

Sieltähän ne lumityöt ja risusavotat tulivat eikä enää puhuta kansalaisopiston kursseista. Vuosikausia ovat palkkattoman työn vaatijat nostaneet juuri nämä ilmeisesti mielestään kevyet ja mukavat askareet esille. Nehän eivät ole työtä ollenkaan eivätkä varsinkaan silloin, kun saa auttaa herttaista vanhusta. Eihän nyt sellaisesta sovi mitään palkkaa pyytää.

Työryhmän puheenjohtaja sanoo aika selkeästi, että työryhmällä ei ole aavistustakaan mitä osallistava sosiaaliturva oikein olisi ja miten sitä toteutettaisiin. Selväksi on tullut vasta se, että se koskee ainoastaan pitkäaikaistyöttömiä eli käytännössä työmarkkinatuelle tai toimeentulotuelle pudonneita. Tälle rupusakille pitäisi keksiä jotain yhteiskuntaa hyödyttävää tekemistä.

Eräässä lehtiartikkelissa työryhmän jäsen, työttömien valtakunnallisen yhdistyksen TVY:n puheenjohtaja Lea Karjalainen pohdiskeli osallistavan sosiaaliturvan voivan olla esimerkiksi nappien ompelemista kunnan työntekijöiden haalareihin. Juuri hän on julkisuudessa myös haaveillut, että osallistuminen voisi olla tanssikursseja tai vaikka ulkomaanmatkoja.

Ei varmasti ole. Osallistava sosiaaliturva tulee olemaan likaisinta, raskainta ja hikisintä työtä, jotain sellaista, jota kukaan ei ihan pienellä palkalla tekisi. Työttömän tulee kuitenkin olemaan pakko tehdä sitä ilman palkkaa sanktioiden uhalla.

Työryhmän jäsenet voisivat tehdä palveluksen ja lakata puhumasta sokeroitua sontaa. He voisivat sanoa suoraan, että koska näitä yhteiskunnan loisia ei oiken kehtaa nälkäänkään tappaa, niin tehkööt orjatyötä henkensä pitimiksi.