Tuet avoimiksi?
Joillain ihmisillä on sellainen käsitys, että lainsäätäjä voi tehdä rajoituksetta ihan mitä tahansa. Niinpä ollaan vaatimassa milloin mitäkin eli esittämässä yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Kokoomuslaisen Pia Kauman aloittama lastenvaunujupakka on poikinut vaatimuksia maahanmuuttajien saamien tukien avaamisesta julkisiksi.
En ihmettele, jos tavallinen tallaaja ei hahmota oikeusvaltion periaatteita. Kun samaan tietämättömyyteen syyllistyy eduskuntapuolue, niin silloin on kyse vakavasta tietämättömyydestä tai populismista. Tai molemmista.
– Verovaroin kustannettavan sosiaalitukijärjestelmän tulee olla kaikilta osin avoin. Sama koskee kaikkia muitakin verovaroin kustannettavia eri tukia ja palveluita. Harkinnanvaraisen toimeentulotuen avoimuuden käsitettä on rajoitettu rajusti. Onkin käsittämätöntä, että virkamiehet – poliittisten päättäjien siunauksella – piilottelevat maahanmuuton todellisia kustannuksia suomalaisilta veronmaksajilta. Seuranta- ja vaikuttavuusarviointijärjestelmät ovat rakennettava siten, että tiedetään mihin ja millaisiin tarpeisiin eri tukia myönnetään yksilösuojaa rikkomatta. Tämä on täysin mahdollista, jos näin halutaan.
Näin vaativat kansanedustaja Hanna Mäntylä ja puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo Perussuomalainen-verkkolehdessä.
Yritänpä nyt kertoa miksi tämä ei ole mahdollista, vaikka palautteen laadun arvaankin.
Lähtökohtana on Perustuslain 6 § 1 momentti: Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä pykälä tuntuu olevan joillekin yllättävän vaikea ymmärtää. Perustuslaki ei puhu Suomen kansalaisista, pakolaisista tai maahanmuuttajista, vaan ihmisistä. Se tarkoittaa sitä, että yhtään ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan keneenkään toiseen nähden.
Sosiaalihuollon asiakirjojen salassapitoa sääntelee viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki. Sen 24 §:n 1 momentin 25-kohta sanoo näin:
Salassa pidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta.
Nyt joku sanoo, että tätä lakiahan voidaan haluttaessa muuttaa niin, että tuet tulevat julkisiksi. Niin voidaan, mutta Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän mukaan silloin tulisivat julkisiksi ihan kaikken saamat tuet. Laki ei voi erotellla maahanmuuttajien tukia julkisiksi ja syntyperäisten salaisiksi.
Jokainen voi miettiä ihan omalta kohdaltaan miltä tuntuisi, jos oma taloustilanne ja siihen johtaneet syyt päätyisivät yleisesti reposteltaviksi. Sama kaikkiin soveltaminen pätee ihan kaikkiin lakeihin, joita suomalaiset ensin -vaatimuksia esittävät haluavat muuttaa. Laki on kaikille sama.
Entäpä sitten tuo vaatimus eri tukimuotojen käytön avaamisesta yksilösuojaa rikkomatta? Se kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, mutta tarkempaa arviointia se ei kestä. Jo nyt tarveharkintaisen toimeentulotuen myöntämisperusteet ovat täysin avoimia. Ne on kirjattu Toimeentulotukilain 7 c §:än ja viimeksi olen kirjoittanut ne auki jutussani Apinaa koijataan.
Lainkohdan perusteella myönnettyjen tukien kokonaismäärät löytyvät jokaisen kunnan julkisista tasetiedoista. Tukien erotteleminen kansallisuuden, etnisen alkuperän, uskonnon, tuen käyttötarkoituksen tai jonkin muun mielivaltaisen syyn perusteella menisi helposti laittomuuden puolelle.
Mietitäänpä nyt vaikka sellaista tilannetta, että jossain pienessä kunnassa on kymmenkunta maahanmuuttajaa eri maista ja osa heistä saa toimeentulotukea. Jos heidän saamiaan tukia tilastoitaisiin lähtömaan tai jonkin muun vastaavan perusteen mukaan, niin yksilöiminen onnistuisi tolloimmaltakin. Jos vaikka toinen kunnan kahdesta thaimaalaislähtöisestä olisi saanut tarveharkintaista tukea lastenvaunuihin ja vain toinen heistä olisi synnytysikäinen nainen, niin eipä olisi vaikeaa arvata kuka sai ja mitä.
Tietysti maahanmuuttajien saamat tuet voidaan julistaa avoimeksi riistaksi. Ensin on vain heitettävä menemään YK:n ihmisoikeusjulistus ja Suomen Perustuslaki. Sen jälkeen voidaankin muuttaa ihan mitä lakia tahansa ja säätää vaikka rotulait.
Tuli tässä kyynisesti mieleen, että jos työtön on julistettu avoimeksi riistaksi, niin miksipä ei sitten maahanmuuttajakin? Perustuslain voi toki ohittaa keksimällä jonkin kaunistelevan ilmaisun, kuten se “kuntouttava” ilmainen työnteko.
Kauhistuttavia näköaloja. Millaistahan olisi, jos ihmiset saisivat ihan pidäkkeettömästi toteuttaa omaa pahuuttaan ja kateuttaan. Kiitos selkokielisestä, nasevasta kirjoituksesta.
Ei tietenkään pidä olla eri avoimuuskäytäntöä syntyperäisten suomalaisten ja maahanmuuttajien välille. Vaan kaikkien harkinnanvaraisten tukien tapauskohtaiset myöntämisperusteet on muutettava avoimiksi, ainakin jossain määrin. Ei tarvitse luokitella kansalaisuuden tms. mukaan, eikä tarvitsisi olla helposti tai ilmaiseksi saatavilla, mutta jotenkin se kannattaisi avata edes jossain määrin.
Ihan vaan jotta olisi helpompi todistaa, ettei maahanmuutto paljon maksa ja ettei kaksoisstandardeja esiinny.
Lisäksi, jos kaksi henkilöä oikein haluavat vertailla toistensa saamia tukia keskenään, molempien suostumuksella on voitava avata molempien päätökset toisenkin läsnäollessa. Viittaan aikaisemman artikkelin kommenttiosaston naapurisomalimiehen tapaukseen.
Jos kaksi henkilöä haluavat vertailla saamiaan tukipäätöksiä, niin mikään ei estä heitä tekemästä sitä keskenään.
Eipä niin. Mutta huomattuaan eroja olisi hyvä jos he voisivat selvittää asian oikein virkailijankin läsnäollessa, joka saisi selittää, miksi toinen sai sitä ja tätä ja toinen ei.
Mikäpä estää heitä varaamasta aikaa sosiaalityöntekijälle ja pyytämästä apua?
Ai niin, se, että kaikki keskittyvät riitelemään siitä, kuka köyhä saa enemmän, sen sijaan että vaatisivat esimerkiksi lisää resursseja sosiaalityöhön, jotta tällaisille neuvontakeskusteluille olisi aikaa…