Arkaan paikkaan

– Osuiko juttu arkaan paikkaan, jopa ammottavaan haavaan, joka kenties on syntynyt keskusteltaessa siitä, pitäisikö työttömän tehdä korvaustensa eteen työtä. Sattuiko tämä? Vai onko eräästä ominaisuudesta, joka taannoin suomalaisessa ihmisessä oli hyve, tullutkin jo kirous? Onko tätä nykyä pahe, jos joku sattuu olemaan ahkera?

Näin jatkaa Ylen toimittaja Eeva Hannula  aloittamaansa palkattoman työvoiman käytön ylistämistä Forssan maatiloilla. Kysehän on siitä, että Forssassa on TE-toimiston ja THL:n vetämän Green Care-projektin yhteistyönä ruvettu patistamaan työttömiä maatiloille työkokeiluun palkattomiksi rengeiksi.

Nyt tekee mieleni sanoa kuten tv-sarja Raidin komisario Jansson:

– Onko typeryys teille tekosyy olla ajattelematta?

Kyllä, kyse on nimenomaan siitä “avoimesta haavasta”, joka on syntynyt keskusteltaessa siitä, pitäisikö työttömän tehdä työttömyyskorvaustensa eteen työtä. Hannula ei ole ymmärtänyt sellaista yksikertaista asiaa, että työtä tekevä työtön ei ole työtön, vaan hän tekee työtä. Siksi hänelle pitäisi maksaa siitä työstä myös palkkaa eikä suinkaan työttömyyskorvausta. Työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan TES:n mukaista palkkaa.

Työttömyysetuus on sitä rahaa, jolla työtön pidetään hengissä sen aikaa, että hän löytää sitä työtä. Puurot ja vellit ovat pahemman kerran sekaisin, kun ruvetaan puhumaan työnteosta työttömyysetuutta vastaan. Juuri Hannulan kaltaiset ovat aloittaneet tämä merkillisen keskustelun, jota ei sivistys- ja oikeusvaltiossa luulisi tarvitsevan edes käydä. Eri asia on vaikkapa Pohjois-Korea, jossa työleirit ovat ihanteellisa paikkoja työskennellä oikean ideologian puolesta raittiissa ulkoilmassa. Ahkeruus on hyve ja työnteko itseisarvo, mutta palkasta ei saa puhua mitään.

Lisäksi Hannula puhuu muutakin omituista:

– Palkkaa työkokeilusta ei työttömälle makseta, vaan hän saa työmarkkinatukea ja työkokeilunsa aikana päivässä kulukorvausta 9 euroa. Useimmat työttömät saavat myös asumistuen ja toimeentulotuen. Työttömällä on oikeus kieltäytyä työkokeiluun osallistumisesta.

Monet työttömät saavat asumistukea ja jotkut lisäksi myös toimeentulotukea. Toimeentulotuki ei kuitenkaan ole mikään automaatti, josta tipahtaa jokaisen työttömän tilille lain määräämä summa 480,20 euroa kuukaudessa. Tukea myönnettäessä laaditaan tarkka laskelma, jossa kaikki tulot ja menot otetaan huomioon ja vain lain määrämän minimin erotus maksetaan tukena.

Tätä eivät ymmärrä ne, jotka laskevat yhteen kaikkien lainsäädännöstä löytyvien mahdollisten tukien maksimimäärät ja olettavat kaikkien saavan automaattisesti tämän kaiken. Outo on myös väite siitä, että osallistuminen työkokeiluun on täysin vapaaehtoista. Jos näin on, niin Forssassa rikotaan avoimesti lakia.

Työttömyysturvalain 2a luvun 12 §:n 1 momentti sanoo näin:

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta palvelusta kieltäytymisestä lukien, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy muusta työllistymistä edistävästä palvelusta kuin työttömyysetuudella tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta tai kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoitetusta omaehtoisesta opiskelusta.

Jos työtön siis kieltäytyy hänelle sopivaksi katsotusta työkokeilusta, niin hän menettää työmarkkinatuen ja joutuu pelkälle toimeentulotuelle. Sitä puolestaan alennetaan 20 % rangaistuksena työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä. Toistuvasta kieltäytymisestä alennus on 40 %.

Tutkivana journalistina Hannula voisi kertoa miten on mahdollista, että Forssan työvoimaviranomaiset eivät noudata lakia, vaan sallivat vapaan kieltäytymisen. Hannulan tekstistä päätellen toimintaan kohdistunut kritiikki on osunut todella arkaan paikkaan. Muuten ei voi selittää kansallishyveenä pidetyn ahkeruuden nostamista palkattoman työn puolustukseksi.