Vapaaehtoisesti vai pakolla?
Vähän väliä meille kerrotaan, että kuntouttava työtoiminta ei ole palkatonta orjatyötä, vaan erinomainen keino parantaa syrjäytymisvaarassa olevien työelämävalmiuksia. Kuntouttavan työtoiminnan avulla he saavat uutta potkua elämäänsä ja heille aukeaa ihan uusi ura työmarkkinoilla. Lisäksi julistetaan kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen olevan täysin vapaaehtoista. Ketään siihen ei pakoteta, vaan asioista sovitaan yksissä tuumin TE-toimiston, kunnan ja työttömän kesken.
Jonkin verran asiaa tuntevien puheissa vilahtelevat sanat aktivointisuunnitelma ja työllistymissuunnitelma antamassa sellaisen kuvan, että puhuja olisi selvillä asioista.
Mitenkäs tämän terminologian ja täydellisen vapaaehtoisuuden kanssa oikein on? Katsotaanpa lakikirjasta.
Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaan kuntouttava työtoiminta koskee työtöntä, joka on saanut työmarkkinatukea 500 päivää tai ansioidonnaisen kauden jälkeen 180 päivää tai jonka pääasiallinen elatus on muodostunut toimeentulotuesta viimeiset 12 kuukautta. Tämä koskee 25 vuotta täyttäneitä, nuoremmilla määräajat ovat lyhemmät.
Lain 5 §:n mukaan näiden määräaikojen täyttyessä on työttömälle laadittava aktivointisuunnitelma. Kuntoutuksen tarvetta siis ei tarvitse olla, vaan pelkkä työttömyys riittää. Lain 8 §:n 4 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeessa olevaa ei edes saa määrätä kuntouttavaan työtoimintaan, vaan hänet on ohjattava tarvitsemiensa palvelujen pariin.
Lain 5 §:n mukaan aktivointisuunnitelman laatimisen edellytys on, että työttömälle on laadittu julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukainen työllistymissuunnitelma. Se on laadittu jokaiselle työnhakijalle jo ensimmäisen ilmoittautumisen yhteydessä ja se päivitetään jokaisen ilmoittautumisen yhteydessä. Jos työnhakija ei ole tarkkana, niin sinne ilmestyy jossain vaiheessa ihan varmasti kuntouttava työtoiminta yhtenä vaihtoehtona.
Palataanpa aktivointisuunitelmaan, josta kuntouttava työtoiminta siis aina alkaa. Lain 8 §:n 3 momentin mukaan TE-toimisto yksin arvioi aktivointisuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuudet tarjota työnhakijalle työtä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Jos työtä ei todennäköisesti pystytä tarjoamaan, niin suunnitelmaan on pakko ottaa kuntouttava työtoiminta.
Työllistymissuunnitelmaan on siis suunnilleen kysymättä merkitty kuntouttava työtoiminta. Kun työttömyys on jatkunut riittävän kauan, laaditaan aktivointisuunnitelma. Jos ja kun työtä ei voida lähiaikoina tarjota, niin kuntouttava työtoiminta on pakko ottaa aktivointisuunnitelmaan. Missä kohtaa tässä tulee kuvaan se mainostettu täydellinen vapaaehtoisuus?
Vastaus on, että ei missään. Jos työnhakija haluaa kokeilla sitä omaa vapaata tahtoaan, niin yrittäköönpä kieltäytyä kuntouttavasta työtoiminnasta. Se tietää työmarkkinatuen menetystä ja joutumista toimeentulotuelle. Sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen takia ja jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 %.
Puheet täydellisestä vapaaehtoisuudesta ovat hölynpölyä ja kertovat siitä, että puhuja ei tunne lakia. Tai sitten siitä, että halutaan maalata todellisuutta ruusuisempi kuva.
Kauman ja kamujensa ehdotukset etenevät oudossa järjestyksessä kun ottaa huomioon, että kyse on lainsäätäjistä. Suomen perustuslain 19 §:ssä puhutaan oikeudesta perustoimeentuloon työttömyyden perusteella. Ei siinä sanota mitään osallistamisesta tai pakottamisesta. Ensin pitäisi siis muuttaa perustuslaki, jonka pohjalla on käsitys siitä, että jokaisella on ihmisyytensä perusteella oikeus välttämättömään toimeentuloon. Kaikkien on syötävä.
Edellä mainittuun liittyy kiinteästi toimeentulotukilaki, jonka mukaisesti viimesijaista toimeentuloturvaa voidaan alentaa mutta ei poistaa kokonaan. Huolimatta siitä mitä ihminen teki tai miltä näytti. Meillä on siis jo olemassa eräänlainen perustulomalli. Kaikille pitää maksaa jotakin mutta ikuinen kiista on siitä, että millä nimellä tuota etuutta nimitetään. Syyperusteinen sosiaaliturva , jota KELA kohta kokonaisuudessaan hallinnoi, on viidakko, jota ei enää edes yritetä yksinkertaistaa. Se muutaman satasen kuukausittainen perustulo puristuu köyhimpien tilille aina uskomattoman byrokratian, politikoinnin ja moralisoinnin saattelemana. Vuosikymmenestä toiseen – ja siitä syystä, että nälkään tappaminen olisi perustuslain vastaista.
Muutamien edellisten kommentoijien kanssa olen samaa mieltä siitä, että “aktivointi-innostus” ei ole puhtaasti oikeisto – vasemmisto-kysymys. Millään puolueella ei ole kanttia kyseenalaistaa niin hienoa asiaa kuin työttömän osallistaminen tai kuntouttaminen. Ovat ne sen verran hienoja sanoja.
Käsittääkseni uutta järjestelmää pilotoitaessa toimintaan osallistuminen on vapaaehtoisempaa kuin se lopuksi tulee olemaan. Ehkä tämä aiheuttaa väärinkäsityksiä?
Ja tokihan kannattaa keskittyä siihen, millainen järjestelmä tulee tulevaisudessa olemaan.