Kansanedustajan tietolähde
Eilen A-studiossa kansanedustaja Tom Packalén antoi ymmärtää saaneensa käsiinsä poliisin julkaisematonta, keskeneräistä tutkintaa koskevaa esitutkintamateriaalia. Sen sisältö on huomattavassa ristiriidassa poliisin virallisen tiedotuksen kanssa. Virallisen tiedotuksen mukaan Helsingissä tutkittavana olevat nuorten tekemät pahoinpitelyrikokset eivät ole kohdistuneet tarkoituksella kantasuomalaisiin rasistisin motiivein, mutta Packalén väitti saaneensa päinvastaista tietoa.
Kysyttäessä Packalén ei kertonut tietojensa lähdettä, vaan vetosi esitutkinnan salassapitoon. Hänen mukaansa asia selviää sitten aikanaan, kunhan esitutkinta tulee julkiseksi.
Mistä Packalén itse on saanut salassa pidettävää esitukintamateriaalia vai onko saanut mistään? Onko joku poliisi salassapitovelvollisuuttaan rikkoen luovuttanut tietoja salassa pidettävästä aineistosta? Jos on, niin siinä tapauksessa Packalén on vastaavasti lakia rikkoen julkistanut tietoja, jotka on hänelle annettu salassapitosäännösten vastaisesti.
Lain mukaan Packalénilla ei voi eikä saa olla keskeneräisestä esitutkinnasta peräisin olevia tietoja. Hän ei ole enää poliisi, vaan kansanedustaja. Kansanedustajalla ei ole mitään asiaa päästä tonkimaan keskeneräisen esitutkinnan aineistoa eikä hänelle saa niitä tietoja edes hänen pyynnöstään kertoa.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta ennetun lain 24 §:n 3-kohta sanoo näin:
Salassa pidettäviä asiakirjoja ovat poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen.
Lain 22 §:n 2 momentti puolestaan kieltää yksiselitteisesti salassa pidettävän asiakirjan antamisen ulkopuolisille:
Salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi.
Nyt voidaan tietysti sanoa, että joku entinen työkaveri on ihan vain kahvipöytärupattelussa puolivahingossa kertoillut kaikenlaista salassa pidettävää. Jos näin on päässyt käymään, niin siinäkään tapauksessa tietoa ei saa levittää. Sen kieltää lain 23 §:n 1 momentti:
Viranomaisen palveluksessa oleva samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus.
Erityinen kielto käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi löytyy 23 §:n 3 momentista.
Tämähän käy vakavaksi. Kansanedustaja levittelee omaksi poliittiseksi hyödykseen sellaisia tietoja, joita hänellä ei laillisesti saa olla ja jos laittomasti onkin, niin hän ei saa kertoa niitä kenellekään.
Toinen vaihtoehto on tietenkin nolompi, mutta ainakin laillinen. Pitää myöntää, että koko juttu tekojen motiivista oli tuulesta temmattu.
On vielä huomattava, että esitutkintamateriaali voi koostua ihan mistä tahansa väitteistä. Siellä voidaan puhua täyttä puuta heinää ja on viranomaisten tehtävä erottaa faktat fiktiosta. Toisin sanoen Packalénin sanomat eivät ole millään lailla todistettavissa tai edes verrattavissa totuuteen. Poliisina Packalénin pitäisi tietää tämä. Jos ei tiedä niin on epäkelpo poliisiksi ja jos tietää niin mielestäni epäkelpo kansanedustajaksi.
Koska pidän keskustelua nuorten katuväkivallasta tärkeänä ja toivoisin siihen muidenkin ammattiryhmien esim. opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja sosiaaliviranomaisten osallistuvan, haluan Saku kommentoida, että kyllä yleisellä tasolla keskustelu on sallittua myös viranomaiselle ajankohtaisesta aiheesta. Tuo tietosuojapykälä viittaa ensisijaisesti henkilöllisyyteen liittyvien tietojen salassapitämiseen ja liittyy kaikkien viranomaisten toimintaan. Näin kyseisen A-studion ja tulkitsin että Packalen, jota en halua sinänsä mitenkään puolustella, halusi osallistua keskusteluun samaan tapaan kuin aamupäivän uutisissa poliisin edustaja yleisellä tasolla kertoi kaikkien epäiltyjen olevan Suomessa syntyneitä ja kertoi, ettei kyse ole yhdestä tietystä jengistä vaan enemmänkin löyhästi toisiinsa liittyvistä kaveriporukoista, monikossa ja tutuntutuista. Tätä keskustelua nuorten katuväkivallasta pitäisi jatkaa moneen suuntaan. Sekä nuorille suunnattujen resurssien leikkaamisen seurauksiin että myös siihen, tulisiko rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa alentaa 15 vuodesta esim. 13 tai 14 vuoteen eli siihen ikään, kun nuoret alkavat liikkua itsenäisesti kaupungilla.
Käräjäoikeudessa luottamustoimessa työskentelevänä voin sanoa, että esitutkintapöytäkirjat irrallaan tulevasta käsittelystä (tapoja on monia) ovat yksinkertaisesti käyttökelvottomia eikä niiden totuudesta voi sanoa puolta tai toista.
Jos Packalénin väitteet voitaisiin todistaa niin helvetti soikoon, olisin raivoissani. Mutta miksi nämä ”salaliiton paljastajat” jättävät aina lähteensä tai minkään muun uskottavan tahon kertomatta? Ilmeisesti sillä pääsee eduskuntaan.