Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Vastaväitteitä

Saan paljon palautetta kuntouttavaa työtoimintaa kokevista jutuistani. Työtoiminnassa mukana olevat kertovat sellaisia asioita, että kaikkien kuntapäättäjien olisi syytä keskustella vaikkapa niiden palkattomien lehtien haravoijien kanssa.

Suurin osa palautteesta tulee kuitenkin tietämättömiltä tai epäilijöiltä. Tavalliset työssä käyvät ihmiset eivät kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että tässä maassa teetetään palkatonta työtä. He uskovat ihan vilpittömästi toiminnan olevan tilapäistä ja johtavan oikeisiin palkkatöihin.

Alan kyllästyä selittämään jokaiselle taivastelijalle erikseen asioita. Siksipä listaan tähän muutamia tavallisimpia vastaväitteitä ja vastaukset niihin.

– Kuntouttava työtoiminta kestää pari tuntia päivässä parina päivänä viikossa. Laissa on 24 kuukauden ehdoton maksimi.

Kuntouttava työtominta kestää vähintään 3 kuukautta ja enintään 24 kuukautta. Työtä tehdään vähintään yhtenä päivänä viikossa neljän tunnin ajan ja enintään viitenä päivänä viikossa enintään kahdeksan tuntia päivässä. Minimi- ja maksimimääriä käytetään harvoin, mutta keskimäärin ollaan lähempänä maksimia kuin minimiä.

Kuusi tuntia viitenä päivänä viikossa on ihan tavallinen määrä. Kun jakso päättyy, niin tilanne nollataan ja laaditaan uusi aktivointisuunnitelma. Ensin TE-toimisto tutkii onko henkilölle tarjolla palkkatyötä ja kun ei ole, niin suunnitelmaan otetaan mukaan kuntouttava työtoiminta. Koko touhu alkaa siis alusta. Lakitekstinä sama:

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 13 § 2-3 mom.)

– Ei niiden kavereiden työtahti kummoiselta näytä ja ovatpahan sen aikaa poissa kaljaa litkimästä ja kotisohvilta syrjäytymästä.

Tämä sotii virallista totuutta vastaan. Kaikkien työtoimintaa ylistävien uutisten mukaan työntekijät ovat poikkeuksellisen motivoituneita ja reippaita. Kun meillä purettiin tiilitaloja käsipelillä, niin paikallislehti kehui suorastaan ylisanoin työn vauhdikkuutta. Jokaiseen asiaa käsittelevään ajankohtaisohjelmaan löytyy poikkeuksellisen motivoituneita haastateltavia.

En minäkään usko virallista totuutta. Haastateltavat valikoi toiminnan järjestäjä ja vain harvoin pääsevät kriittiset ääneen. Jokainen voi puolestaan miettiä omaa motivaatiotaan tehdä vaikka nykyistä työtään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Ihmettelen myös miksi kukaan haastattelija ei keksi kysyä ottaisiko työtä tekevä mieluummin työstään palkkaa vai tekeekö hän sitä ihan omasta tahdostaan ja tekemisen ilosta.

Jos työttömiä pitää lähtökohtaisesti alkoholiongelmaisina laiskureina ja vain piiskaa tottelevana mullilaumana, niin silloin tietysti vetäistään mukaan kalja ja kotisohva. Ehkä se mieli sitten muuttuu, kun itse huomaa olevansa mullilauman jäsen. Minä tulen sitten sanomaan, että parempi se on sinunkin olla töissä kuin syrjäytyä siellä sohvalla kaljaa kittaamassa.

– Kuntouttavaa työtoimintaa eivät yritykset voi järjestää, joten sinähän valehtelet kun kerrot työttömien valmistavan palkatta tuotteita markkinoille tai toimivan alihankintatehtävissä.

Kuntouttavaa työtoimintaa eivät yritykset voi tosiaankaan järjestää. Sitä voivat järjestää vain julkisyhteisöt, yhdistykset ja säätiöt. Mikään ei kuitenkaan estä yhdistystä tai säätiötä perustamasta yritystä tai yritystä perustamasta yhdistystä tai säätiötä. Näistä yhdityksistä ja säätiöistä sitten ohjataan kuntouttavassa työtoiminnassa olevaa palkatonta työvoimaa yrityksen tuotantolinjalle. Näin tehdään mölkkypelejä ja pussitetaan ruuveja.

Tätä nykyisin tarkoitetaan, kun puhutaan työttömien aktivoinnista.