Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Miksi se on laitonta?

Kahdessa aiemmassa jutussani kerroin palkatonta työtä työpajoissa tekevien työn myymisestä yrityksille ja yksityishenkilöille pilkkahintaan ja että se työn varsinainen tekijä ei näe niitäkään vähiä rahoja. Sanoin, että se on yleisempää kuin yleensä luullaan ja että suunnilleen jokainen työpajan perustanut kunta, yhdistys ja säätiö tekee samaa.

Sosiaaliseen mediaan ilmestyneet hinnastot eri puolelta Suomea osoittavat väitteeni todeksi. Miksi sitten tämä toiminta on laitonta tai vähintään lain harmaalla alueella liikkumista?

Työttömillä teetettävää palkatonta työtä on kahta lajia. Työkokeilusta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. Kuntouttavasta työtoiminnasta on säädetty oma lakinsa.

Katsotaan ensin työkokeilua. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta säädetyn lain 4 luvun 5 § sanoo siitä näin:

Työ- ja elinkeinotoimisto voi ohjata henkilöasiakkaan:
1) ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseksi koulutuskokeiluun oppilaitokseen tai työkokeiluun työpaikalle; tai
2) työmarkkinoille paluun tukemiseksi työkokeiluun työpaikalle
.
Työkokeilun järjestäjänä voi olla yritys, yksityinen elinkeinonharjoittaja, kunta, kuntayhtymä, muu yhteisö, säätiö tai valtion virasto taikka laitos.

Työkokeilu voi kestää enintään 12 kuukautta kerrallaan ja enintään puolet tästä ajasta voi olla samalla työnantajalla tai kunnassa samassa tehtävässä. Kokeilun loputtua aika nollautuu ja henkilö voidaan ohjata uudelleen työkokeiluun. Työkokeilu on palkatta tehtävää työtä.

Lain 4 luvun 7 §:n 2 momentissa on kuitenkin viisi rajoitusta, joista tärkein on 2-kohdassa:

Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos:
2) työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua;

Useimmat kuntien ja säätiöiden työpajat harjoittavat liiketoimintaa tai ainakin kilpailevat samoilla aloilla kuin yksityiset elinkeinonharjoittajat. Talonmiespalvelujen ja pienkoneiden korjaamisen kymmenen euron tuntihintaan myyminen vääristää kilpailua eikä samoille markkinoille ole kenelläkään muulla asiaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta on säädetty ihan oma lakinsa eli Laki kuntouttavasta työtöiminnasta.

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia. Kuntoutusjakson päätyttyä aika nollautuu ja koko touhu pyörähtää käyntiin alusta.

Tämä nollautuminen mahdollistaa sen uskomattoman tilanteen, että Ajankohtaisen kakkosen haastattelema mies on ollut kuntouttavasa työtoiminnassa peräti kahdeksan vuotta.

Rajoitus löytyy lain 4 luvun 14 §:n 2 momentista:

Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntouttava työtoiminta ei saa aiheuttaa kunnan tai muun toiminnan toteuttajan palveluksessa olevien työntekijöiden irtisanomisia tai lomauttamisia, eikä heidän työolosuhteidensa tai etuuksiensa huonontumista.

Toiminnalla ei siis saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntien toimintaan ei tietenkään kuulu työvoiman myyminen tai koneiden korjaus, joten siinä mielessä työpajat eivät korvaa kunnan työntekijöitä. Puistotöitä tekevät kuitenkin selvästi korvaavat ja lisäksi yleinen kilpailun vääristämisen kielto pätee myös kuntouttavaan työtoimintaan. Ei yhdellä työttömiä varten säädetyllä erityislailla voida kumota yleistä vääristämiskieltoa.

Ainakin Huittisten kaupunki poisti uutisoinnin seurauksena hinnaston verkkosivuiltaan. Panikoinnin sijaan kannattaisi kunnissa kuitenkin miettiä toiminnan lainmukaisuutta. Jossain vaiheessa sitä on kuitenkin mietittävä. Viimeistään silloin, kun yrittäjien järjestöt ja ylimmät laillisuusvalvojat rupeavat esittämään ikäviä kysymyksiä.