Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Tavoite ja todellisuus

Hallitus esittää muutosta lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta. Muutoksen myötä kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien enimmäismäärä viikossa vähenisi neljään nykyisestä viidestä. Muutos tulee voimaan 1.1.2017 ja sen tarkoituksena on vähentää kuntien kustannuksia kolmella miljoonalla eurolla. STM:n asiasta antama tiedote löytyy täältä.

Äkkiä katsoen tämä näyttää hyvältä uutiselta, mutta tosiasiassa se ei sitä ole. Muutos tulee lisäämään palkatta tehtävän työn määrää ja syventämään pitkäaikaistyöttömien kastijakoa.

Tiedotteen mukaan kuntouttava työtoiminta on kunnan järjestämä sosiaalipalvelu, jonka tarkoituksena on vahvistaa asiakkaan elämän- ja arjenhallintaa sekä työ- ja toimintakykyä. Sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi työtoimintana, ryhmätoimintana tai yksilövalmennuksena.

Ministeriö puhuu kauniisti, mutta paskaa. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta ei sano mitään arjenhallinnasta eikä työ- ja toimintakyvystä. Lain kohderyhmään kuuluvat automaattisesti 500 päivää työttömänä olleet ja ensi vuoden alusta työttömyyspäiviä tarvitaan vain 300. Ministeriön omaa, lakiin perustumatonta korukieltä käyttäen asiakkaan arjen- ja elämänhallinta on siinä ajassa kadonnut ja hän on kyvytön tekemään mitään ilman sosiaalipalvelua. Ja se palvelu on tietenkin taas sitä palkatonta työtoimintaa.

Ryhmätoiminnan ja yksilövalmennuksen voitte unohtaa. Niin tekevät kaikki kunnatkin.

Ministeriön mukaan lakiehdotuksen tavoitteena on suunnata kuntouttava työtoiminta niille työttömille, jotka eivät kykene osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin. Julkisilla työvoimapalveluilla tarkoitetaan muun muassa työvoimakoulutusta, työnhakuvalmennusta, uravalmennusta sekä koulutus- ja työkokeilua.

Työttömät siis jaetaan kahteen eri kastiin. Lakisääteiset 300 päivää työttömänä olleet katsotaan ilman muuta arjenhallintansa menettäneiksi surkimuksiksi, jotka tarvitsevat sosiaalipalveluna annettavaa palkatonta pakkotyötä risusavotassa. Sen jälkeen heidät ylennetään siihen joukkoon, joka kykenee osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin. Sitten osa heistä pääsee konsulttien vetämille työllisyyskursseille opettelemaan miten sanotaan käsipäivää. Suurin osa pääsee jatkamaan palkatonta risusavottaa työkokeilun nimellä.

Lakimuutoksen tarkoituksena on vähentää kuntien kustannuksia kolmella miljoonalla eurolla. 

Tämä kohta tulee toteutumaan. Kun työtön laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin kunnan maksusosuus hänen työmarkkinatukeensa lakkaa. Viikottaisten työpäivien määrä ei vaikuta asiaan. Kun yhden kuntouttavaa työtä tekevän työpäivät vähenevät, niin palkatut työvalmentajat kykenevät paimentamaan yhä useampia palkattoman työn tekijöitä.

Työttömän kannalta tilanne ei parane. Hänet aktivoidaan kuntouttavaan työtoimintaan tekemään työtä palkatta 1-4 päiväksi viikossa 4-8 tuntia päivässä. Jossain vaiheessa vailla mitään sosiaalialan koulutusta oleva työvalmentaja katsoo hänen elämänhallintansa parantuneen niin paljon, että hänet ylennetään työvoimapalveluihin kelpaavaksi. Sitten sama palkaton työ jatkuu työkokeilun nimellä. Tosin nyt hänen katsotaan kykenevän työhön kokopäiväisesti viikon jokaisena arkipäivänä ja hänet voidaan ohjata työpajalle tuottamaan voittoa pajan pyörittäjille.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on niin härskiä työttömien hyväksikäyttöä, että pieni kosmeettinen viilaus ei muuta sitä yhtään paremmaksi.